Kasvihuonekaasuja yhtä lailla kaupunki- ja maaseututalouksista | Tieto & Trendit
Tieto & Trendit
Tieto&trendit 7.10.2014 Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää

Kasvihuonekaasuja yhtä lailla kaupunki- ja maaseututalouksista

Pixhill.com

Tiivis taajama-asutus aiheuttaa vähemmän kasvihuonekaasuja kuin maaseutumainen asuminen on usein esitetty arvio. Kulutustutkimukseen perustuvan tuoreen selvityksen mukaan näin ei ole.

Ihmiskunnan kohtalonkysymys on, saadaanko kasvihuonekaasujen päästöt pikaisesti laskuun. Maapallon mitassa tilanteen kehitystä seurataan arvioimalla uusiutumattomien polttoaineiden käyttöönottoa maaperästä sekä metsien vähenemisellä. Suomen osalta saadaan arvio energiantuotantosektorin tiedoista. Kokonaiskuvan saaminen on sekä globaalisti että Suomen tasolla melko yksinkertaista.

Energian tarve ja sitä kautta kasvihuonekaasujen päästöt määräytyvät tuotteiden ja palvelujen loppukäytön mukaisesti. Siksi tarvitaan tietoa kulutuksen päästövaikutuksista.

Kotitalouksien ja yksilöiden kulutuksen vaikutuksien arviointiin on tarjolla useita välineitä, esimerkiksi ekologinen selkäreppu tai jalanjälki. Ne ovat havainnollisia kuvauksia toimintamme ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Niiden perusideaa hyödyntäen SYKE on kehittänyt ilmastodieettipelin. Laskureita on myös WWF:llä, Motivalla, suurilla kaupungeilla jne.

Laskureilla on kuitenkin vaikea arvioida luotettavasti, millaiset kotitaloudet aiheuttavat paljon ja millaiset vähän päästöjä. Suurten kyselytutkimusten tekeminen on kallista, siksi kannattaa käyttää muihin tarkoituksiin kerättyjä tilastotietoja vertailuihin.

Kansantalouden tilinpidon panos–tuotos-taulujen avulla voidaan laskea kulutuksen eri hyödykeryhmille sekä kasvihuonekaasupäästöjen päästöt että raaka-aineiden käyttö. Tilastokeskuksen kulutustutkimuksesta saadaan tiedot erilaisten kotitalouksien kulutukseen käytettyjen eurojen jakautumasta tarkalla luokituksella.

Panos–tuotos-tauluista saatavilla kasvihuonekaasu- ja raaka-aineiden käytön kertoimilla voidaan kotitalouksien euromääräiset kulutustiedot muuttaa päästöiksi ja raaka-aineiden kulutukseksi. Kertoimet on laskettu ENVIMAT-mallilla (josta enemmän jutussa alla).

Kotitalouksien päästöt vähentyneet

Muutosten seuraamiseksi joudutaan ratkaisemaan, mitä seurataan. Taulukossa 1 kuvataan neljä eri muutoksen mittaustapaa.

Taulukko 1. Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt (KHK), raaka-aineiden käyttö (RAK) ja kulutus euroina (€) 2006 ja 2012.

Taulukko 1. Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt (KHK), raaka-aineiden käyttö (RAK) ja kulutus euroina (€) 2006 ja 2012

Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä.

Kotitalouksien yhteenlasketusta kulutuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt (KHK) alenivat kuudessa vuodessa 50,2 miljoonasta 47,9 miljoonaan tonniin. (Vuonna 2006 vesivoimaa saatiin ulkomailta keskimääräistä vähemmän, mikä vaikuttaa osaltaan muutoksen suuruuteen) Samana aikana kotitalouksien yhteenlaskettu materiaalin kulutus (RAK) kasvoi 62,3 miljoonasta 70,3 miljoonaan tonniin.

Kasvihuonekaasupäästöt keskiarvokotitaloutta kohti vähenivät merkittävästi, 20 476 tonnista 18 460 tonniin eli 10 prosenttia. Raaka-aineiden käyttö sen sijaan kasvoi 25 363 tonnista 27 084 tonniin.

Euroa kohti laskettu kasvihuonekaasujen päästö aleni lähes neljänneksellä. Myös materiaalin kulutus euroa kohti aleni kymmeneksen. Näillä muutoksilla voidaan seurata ns. irtikytkentää eli muuttuuko kotitalouksien rahankäyttö vähemmän päästö- tai raaka-aineintensiiviseksi.

Usein puhutaan palveluyhteiskuntaan siirtymisestä ja sen kulutuksen haittoja alentavasta vaikutuksesta. Kasvihuonekaasujen osalta alentuminen on selvä, mutta ei raaka-aineiden kulutuksen osalta. Yksi selitys on se, että – päinvastoin kuin yleensä luullaan – kotitalouksien kulutuksessa tavaroiden kulutuksen volyymi on kasvanut nopeammin kuin palvelusten volyymi.

Kansantalouden tilinpidossa kotitalouksien kulutusmenot kiintein hinnoin yhteensä kasvoivat vuosina 2006–2012 noin 9 prosenttia. Palvelusten kulutus kasvoi 8 ja tavaroiden 10 prosenttia. Koska tavaroiden KHK- ja RAK-intensiteetit ovat korkeammat kuin palveluilla, kulutuksen yleinen intensiteetti on noussut.

Monien palvelujen, esimerkiksi matkailun ja ravintolapalvelujen, kulutukseen liittyy lisäksi paljon tavaroiden kulutusta. Toisaalta tavaroiden ja palveluiden välillä materiaali-intensiteettierot ovat suuremmat kuin KHK-erot, siksi RAK-intensiteetti on noussut.

Mistä päästöt ja materian kulutus muodostuvat?

Kunkin kulutusryhmän päästöt ja materian kulutus ovat riippuvaisia käytetyistä euroista, mutta eri kulutusryhmien kasvihuonekaasu- ja raaka-aineintensiivisyydet vaihtelevat huomattavasti. Kuviossa 1 on verrattu käytettyjen eurojen ja siitä aiheutuvien päästöjen (KHK) sekä raaka-aineiden kulutuksen (RAK) prosenttiosuuksien jakautumista kulutuksen pääryhmien mukaan.

Kuvio 1. Keskiarvokotitalouden kulutuksen kasvihuonekaasujen päästöjen (KHK), raaka-ainekulutuksen (RAK) ja eurojen (€) jakautuminen kulutuksen pääryhmille prosentteina 2012.

Kuvio 1. Keskiarvokotitalouden kulutuksen kasvihuonekaasujen päästöjen (KHK), raaka-ainekulutuksen (RAK) ja eurojen (€) jakautuminen kulutuksen pääryhmille prosentteina 2012

Asuminen aiheuttaa eniten päästöjä ja raaka-aineiden kulutusta. Sen osuus päästöistä ja raaka-aineiden kulutuksesta on selvästi suurempi kuin asumiseen käytettyjen eurojen osuus kulutusmenoista.

Liikenteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen osuus on hieman suurempi kuin elintarvikkeiden, mutta liikenteen osuus raaka-ainekulutuksesta on selvästi elintarvikkeita pienempi.

Kulttuurin ja vapaa-ajan kulutuksen sekä muiden tavaroiden ja palvelujen kulutuksen osuus päästöistä on euro-osuutta selvästi pienempi. Muiden tavaroiden ja palvelujen ryhmän osalta myös RAK-osuus on euro-osuutta alhaisempi. (Katso myös liitetaulukko alta, jossa on vuosien 2006 ja 2012 tiedot.)

Maaseudulta ei tule enemmän kasvihuonekaasuja

Kun verrataan taajamissa ja maaseudulla asuvien kotitalouksien päästöjä, on valittava vertailu joko kotitaloutta tai kulutusyksikköä kohti. Jotta vertailu olisi ”reilu” pitää ottaa huomioon, kuinka monta henkeä talouteen kuuluu ja minkä ikäisiä he ovat.

Myös aluejaolla on väliä, kun halutaan arvioida tiiviin asumisen yhteyttä kasvihuonekaasupäästöihin. Vuonna  2013 julkistettu karttaruutuihin perustuva maaseutu–kaupunki-jako on tässä tapauksessa hyvä luokitus (siitä enemmän alla). Kotitaloudet jakautuvat sen mukaan eri alueille taulukon 2 mukaisesti.

Taulukko 2. Kotitalouksien ja henkilöiden lukumäärä kotitalouksissa kaupunki–maaseutu-luokituksen mukaan 2012.

Taulukko 2. Kotitalouksien ja henkilöiden lukumäärä kotitalouksissa kaupunki–maaseutu-luokituksen mukaan 2012

Noin 60 prosenttia kotitalouksista asuu kaupunkikeskustoissa tai lähiöissä. Maaseudulla asuu lähes 20 prosenttia kotitalouksista.

Taulukko 3 kertoo, että sekä kotitaloutta kohti että kulutusyksikköä kohti mitattuna kaupungin kehysalueiden kotitalouksien kulutuksesta aiheutuvat suurimmat päästöt.

Taulukko 3. Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt kotitaloutta, kulutusyksikköä ja kulutettua euroa kohti kaupunki–maaseutu-jaolla 2012.

Taulukko 3. Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt kotitaloutta, kulutusyksikköä ja kulutettu euroa kohti kaupunki–maaseutu-jaolla 2012

Kulutusyksikköä kohti laskettujen päästöjen erot ovat pienemmät kuin kotitaloutta kohti lasketut. Vielä pienemmät erot ovat, jos päästö lasketaan kulutettua euroa kohti.

Kokonaiskulutuksen päästövaikutusten perusteella maaseudulla asumisesta aiheutuu pikemminkin vähemmän kuin enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin muilla alueilla.

Taulukossa 4 on vertailtu taajamatyyppien kotitalouksien kulutuksen aiheuttamia päästöjä kulutuksen pääryhmissä. Asumisen ja liikenteen menot sekä elintarvikkeiden ostot aiheuttavat noin 3/4 osaa kasvihuonekaasupäästöistä. Sisemmällä kaupunkialueella niiden osuus on pienin, 72 prosenttia, ja varsinaisella maaseudulla suurin, 77 prosenttia.

Taulukko 4. Kasvihuonekaasupäästöt (kg CO2-ekv) kulutuksen pääryhmille kaupunki–maaseutu-jaon mukaan 2012. (Klikkaa kuva isommaksi)

(Klikkaa kuva isommaksi)
(Klikkaa kuva isommaksi)
Taulukko 4. Kasvihuonekaasupäästöt (kg CO2-ekv) kulutuksen pääryhmille kaupunki–maaseutu-jaon mukaan 2012

Taulukon yllättävin tieto on se, että sisemmällä kaupunkialueella kotitalouksien asumisesta aiheutuu kaikkein suurimmat kasvihuonekaasupäästöt kulutusyksikköä kohti laskettuna. Ne ovat liki 1 300 kiloa suuremmat kuin harvaan asutulla maaseudulla. Selitys on se, että kaukolämpöä tuotetaan paljon turpeella ja kivihiilellä.

Myös ulommalla kaupunkialueella ja maaseudun paikalliskeskuksissa suuri osa asunnoista on kaukolämmön piirissä. (ENVIMAT-mallissa kaikille kaukolämpötaloille tulee koko maan keskiarvon päästökerroin riippumatta siitä, mikä on yksittäisen kaukolämpölaitoksen polttoaine.)

Maaseudulla käytetään lämmitykseen puuta, mutta myös sähköä, jonka keskimääräinen kasvihuonekaasupitoisuus on alentunut viime vuosina. Sähkön keskimääräinen päästökertoimeen vaikuttaa myös se, kuinka paljon Norjasta ja Ruotsista ostetaan vesivoimaa tai Venäjältä ydinsähköä.

Liikenteessä sisimmillä kaupunkialueilla asuvat aiheuttavat vähiten päästöjä kulutusyksikköä kohti. Kaupungin läheisellä maaseudulla asuvien kotitalouksissa niitä syntyy 1 200 kiloa enemmän. Ero johtuu ennen kaikkea siitä, että keskusta-alueilla asuvilla on vähiten autoja. Eniten autoja on juuri kaupungin läheisellä maaseudulla.

Kolmas suuri kasvihuonekaasujen aiheuttaja ovat elintarvikkeet. Jos lasketaan yhteen niiden ostamisesta sekä majoitus- ja ravintolapalveluista aiheutuva kulutus, niin taajamatyyppien väliset erot supistuvat. Vain maaseudun paikalliskeskukset poikkeavat muista pienempien päästöjen suuntaan.

Erot pieniä, valinnoilla vaikutusta

Kokonaisuudessaan kaupungissa ja maaseudulla asuvien kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöt eroavat vain vähän.

Kotitalouden oman toiminnan näkökulmasta maaseudulla asuvat voivat omilla toimillaan vaikuttaa päästöihin helpommin kuin erityisesti kaukolämmitetyissä taloissa asuvat, joiden päästöjen määrä riippuu huomattavalta osalta kaukolämmön poltto-aineen valinnasta.

Taajama-asteesta riippumatta liikenteen osalta kotitalouden omilla valinnoilla on huomattava vaikutus.

Juha Nurmela on Tilastokeskuksen erikoistutkija ja sosiologian dosentti. Ilmo Mäenpää on materiaalitalouden tutkimusprofessori Oulun yliopiston Thule-instituutissa ja Suomen ympäristökeskuksessa.

Liitetaulukko: Keskiarvokotitalouden kulutuksen eurojen (€), kasvihuonekaasupäästöjen (KHK) ja raaka-aineiden käytön (RAK) jakautumat kulutuksen pääryhmille prosentteina 2006 ja 2012. (Klikkaa kuva isommaksi)

Liitetaulukko: Keskiarvokotitalouden kulutuksen eurojen (€), kasvihuonekaasupäästöjen (KHK) ja raaka-aineiden käytön (RAK) jakautumat kulutuksen pääryhmille prosentteina 2006 ja 2012

 

Kuntarajoista riippumaton alueluokitus

Perinteinen kuntarajoihin perustuva kaupunki–maaseutu-luokitus osoittautui epätarkaksi kuntien koon kasvaessa liitosten myötä. Suomen ympäristökeskuksen yhdessä Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kanssa kehittämä uusi luokitus perustuu koko maan kattaviin 250x250 metrin tilastoruutuihin.

Luokituksen lähtöaineistona on käytetty väestö-, työvoima-, työmatka- ja rakennustietoja sekä tieverkko- ja maankäyttöaineistoa. Jokainen ruutu on luokiteltu johonkin seitsemästä kaupunki- ja maaseutualueluokasta:

Kaupunkialueet: Kaupunkiseutujen keskustaajamia ovat yli 15 000 asukkaan taajamat. Näihin rajataan ydinkaupunkialue, joka jakautuu ulompaan ja sisempään kaupunkialueeseen. Ydinkau­punkialueen ympärille rajataan kaupungin kehysalue.

Sisempi kaupunkialue: Kaupunkien tiivis yhtenäinen tehokkaasti rakennettu alue.

Ulompi kaupunkialue: Sisemmän kaupunkialueen reunasta yhtenäisesti jatkuvan taajamarakenteen reunalle ulot­tuva kaupunkimaisen tehokkuuden alue.

Kaupungin kehysalue: Kaupunkiin välittömästi kytkeytyvä osa kaupungin ja maaseudun välivyöhykkeestä.

Maaseutualueet: Maaseutualueet rajataan kaupunkien kehysalueiden ulkopuolelle. Kaupungin ja maaseudun raja ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, joten luokitus huomioi joustavasti näiden välivyöhykkeen.

Maaseudun paikalliskeskukset: Suurempien kaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevat taajamakeskukset, pikkukaupungit ja isot kirkonkylät.

Kaupungin läheinen maaseutu: Maaseutumainen alue, joka on toiminnallisesti ja fyysisesti lähellä kaupunkialueita.

Ydinmaaseutu: Intensiivistä maankäyttöä ja/tai paikallistasolla elinkeinorakenteeltaan monipuolista suhteellisen tiiviisti asuttua maaseutua.

Harvaan asuttu maaseutu: Harvaan asuttua aluetta, jossa toiminnoiltaan monipuolisia keskittymiä ei ole tai ne ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Alueen maa-alueesta suurin osa on metsää.

Reilusti yli puolet Suomesta on näin luokiteltuna harvaan asuttua maaseutua, kuten karttaesitys alueista osoittaa. Luokitus on vapaasti saatavissa paikkatietomuodossa SYKEn verkkosivuilta.

 

ENVIMAT-malli kattaa tuotteiden koko elinkaaren

Kotitalouksien kulutushyödykkeisiin sisältyvät kasvihuonekaasujen ja luonnonvarojen kokonaiskäytön sisällöt on laskettu Oulun yliopiston Thule-instituutissa kehitetyn ENVIMAT-mallin avulla. Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan hiilidioksidiekvivalentteina tonneina. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö lasketaan materiaalimäärinä, jotka luonnosta on otettu – kasveja kasvatettu, kaloja pyydetty, puita kaadettu, mineraaleja louhittu – jotta tuotteen tuottaminen on ollut mahdollista. Malli sisältää sekä kotimaisen tuotannon kuormitukset kotimaassa että tuontituotteiden kuormitukset ulkomailla.

ENVIMAT-malli on ympäristölaajennettu panos–tuotos-malli, jolla voidaan laskea tuotteiden tuottamisen elinkaariset ympäristökuormitukset. Aluksi mallissa lasketaan ympäristökuormitukset 150 toimialan perushintaisille lopputuotteille. Sen jälkeen laskelmia voidaan jatkaa kotitalouksien kulutustuotteiden osalta myös ostajanhintaiseen käyttötarkoituksen mukaiseen luokitukseen, joka saadaan 69 kulutushyödykkeen jaotuksella. Samalla hyödykkeisiin sisällytetään myös jakelun ja loppukäytön aiheuttamat kuormituslisät.

Kuormituskertoimien laskemisessa vuosien 2006 ja 2012 kulutustutkimuksen dataan mallia muunnettiin kulutuksen eräiden keskeisten kuormitustekijöiden osalta vastaamaan kyseisten vuosien olosuhteita. Näitä tekijöitä olivat sähkön ja kaukolämmön tuotannon primäärienergian rakenne, lämmitysenergian kulutus vuokra-asuntojen ja osakehuoneistojen välituotekäytössä, tuontisähkön osuudet sekä liikennepolttoaineiden bio-osuudet.

ENVIMAT-mallin 69 kulutushyödykkeen luokitus vastaa kulutustutkimuksessa käytettyä COICOP-hyödykeluokitusta vähintään 3-numerotasolla. Kuormituksen kannalta keskeisissä hyödykeryhmissä (elintarvikkeet, asumisen energia ja liikenne) on käytetty tiheämpää, vähintään 4-numerotason luokitusta. Mallin toimialajako, 150 toimialaa, asettaa rajoituksensa sille, kuinka yksityiskohtaisille tuotteille kuormitukset voidaan laskea. Malli tuottaa hyödykkeiden kuormituskertoimet koko maan keskiarvoina. Siten eri kotitalouksien kulutuksen kuormituksissa ei tule esiin esimerkiksi sitä, että kaukolämpö voidaan tuottaa eri kaupungeissa erilaisilla polttoaineyhdistelmillä.

Lähde: Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-H., Härmä, T., Korhonen, M.-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. (2009). Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö 20/2009, Helsinki


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)