Palkkaliukumat hoitavat kilpailukykyä mutta kaatavat toiveet täystyöllisyydestä | Tieto & Trendit

Uusin numero

4/2016
Tieto&trendit
Arkisto
Tieto & Trendit
Tieto&trendit 2/2014 10.4.2014 Mika Maliranta

Palkkaliukumat hoitavat kilpailukykyä mutta kaatavat toiveet täystyöllisyydestä

Liukumat vaikuttavat merkittävästi ansioiden kehitykseen. Taantumissa se on mekanismi, joka parantaa Suomen kilpailukykyä. Työllisyyden kohentuessa liukumat vaikuttavat toiseen suuntaan.

Täystyöllisyys kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ainakin kolmesta syystä. Ensiksi, työttömyyden vuoksi kansantalouden koko tuotantopotentiaali ei ole täydessä käytössä. Kansantalouden tuotannon, tulojen ja kulutuksen tasot ovat siis tarpeettoman matalia.

Toiseksi, täystyöllisyyden oloissa julkisen talouden tasapaino olisi paljon nykyistä paremmilla kantimilla. Kolmanneksi, täystyöllisyys estäisi syrjäytymistä ja lievittäisi monia sosiaalisia ongelmia.

Herää tietysti kysymys, miksi työttömyyden on sallittu pysyä niin korkeana Suomessa? Työttömyys alkoi vähentyä 1990-luvun laman jälkeen, mutta se ei koskaan alentunut 6,4 prosenttia alemmaksi, mikä saavutettiin vuonna 2008. Vuonna 2013 työttömyysaste oli 8,2 prosenttia.

Politiikantekijöiden typeryyden tai pahansuopaisuuden lisäksi kannattaa miettiä myös muita vaihtoehtoja. Mitä talou­dessa alkaa tapahtua sen jälkeen, kun työttömyysprosentti alkaa lähennellä esimerkiksi viiden prosentin tasoa? Tällaista kysymystä pohditaan niin sanotun NAIRU-käsitteen avulla. Nimitys tulee termistä Non-Accelerating Inflation Rate Unemployment. Sillä tarkoitetaan sellaista työttömyysprosentin tasoa, jonka alittaminen johtaa kiihtyvään inflaatioon.

Työmarkkinoiden toiminta on teorian keskiössä. Kun tehtyjen työtuntien määrä kasvaa ja työttömyysaste laskee, työnantajat alkavat kilpailla työvoimasta yhä kiivaammin. Tämä johtaa palkkojen nousun kiihtymiseen. Kiinteiden valuuttakurssien oloissa tämä puolestaan kiihdyttää sekä inflaatiota että heikentää kilpailukykyä. Kotimarkkinayritykset nostavat hintojaan, ja vientiyritysten asema vaikeutuu.

Tämän kaiken seurauksena yritysten kannattavuus alkaa lopulta heikentyä ja työvoiman kysyntä laskea. Kaiken päälle hallituskin saattaa kiristää talouspolitiikkaansa, kun kilpailukykyongelma alkaa huolestuttaa. Näinhän on käynyt vaikkapa Espanjassa ja Kreikassa.

Toisaalta Suomessa, kuten useimmissa Euroopan maissa, palkankorotuksia ohjataan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välisillä sopimuksilla. Meillä sopimuskorotukset määräävät, kuinka paljon on vähintään nostettava sellaisen palkansaajan ansioita, joka jatkaa saman työnantajan samassa tehtävässä. Kun sopimus on voimassa, työntekijöillä ei ole oikeutta yrittää painostaa tätä korkeampia korotuksia lakkoilemalla. Sen sijaan yritys saatetaan haastaa työtuomioistuimeen, jos yritys ei toteuta vähimmäissopimuskorotuksia.

Tehtyjen työtuntien muutoksen ja sopimuskorotusten suuruuden välillä on ollut viime vuosikymmeninä positiivinen yhteys tehdasteollisuudessa (ylempi kuvio). Näyttää siltä, että kun työllisyys on kehittynyt myönteisesti, työntekijäjärjestöt vaativat ja työnantajat suostuvat tavallista korkeampiin sopimuskorotuksiin.

Palkkojen kohoaminen ja tehtyjen työtuntien muutos tehdasteollisuudessa

Palkkojen kohoaminen ja tehtyjen työtuntien muutos tehdasteollisuudessa. Lähde: Tilastokeskus sekä Kauhanen ja Maliranta (2012)

Lähteet: Tilastokeskus sekä Kauhanen ja Maliranta (2012)

 

Toisaalta kuviosta huomataan, että paria poikkeusta lukuun ottamatta sopimuskorotukset ovat olleet 1990-luvun alun jälkeen aiempaa alempia. Työehtosopimusperäiset korotukset ovat olleet selvästi toteutunutta ansiokehitystä matalampia. Näiden erotusta on kutsuttu ”liukumaksi”.

Vuosina 1990 – 2010 nimelliset sopimuskorotukset olivat teollisuudessa keskimäärin 2,2 prosenttia ja ansioiden kasvu 3,7 prosenttia vuodessa. Sopimuskorotusten osuus oli siis 61 prosenttia ja liukumien osuus 39 prosenttia ansiokehityksestä.

Liukumilla on siis merkittävä vaikutus ansioiden kehitykseen. Lisäksi niiden suuruus näyttää vaihtelevan ainakin jonkin verran suhdanteiden mukaan, kuten käy ilmi alemmasta kuviosta. Tilastollisesti yhteys näyttää kuitenkin sangen heikolta.

Palkat reagoivat suhdanteisiin luultua herkemmin

Virallisiin liukumalukuihin sisältyy kuitenkin mittausharhaa, mikä vääristää kasvulukuja ja palkkakehityksen tulkintaa. Ongelma juontaa juurensa ansiokehityksen mittaukseen, joka ei ota kovin tarkasti huomioon työntekijärakenteiden muutosta.

Laskusuhdanteen aikana matalapalkkainen työntekijä menettää useammin työpaikkansa kuin korkeapalkkainen. Noususuhdanteen aikana puolestaan monet työttömät työllistyvät suhteellisen matalapalkkaisiin tehtäviin. Ansiokehityksen mittauksen epätarkkuus heijastuu suoraan virallisiin liukumalukuihin.

Antti Kauhasen ja kirjoittajan tutkimuksissa (2012 ja 2013) on selvitelty mittausongelman vakavuutta ja vaikutusta palkkakehityksen tulkintaan. Analyysin lähtökohta on yksinkertainen: tarkastellaan tuntiansioiden kehitystä niiden työntekijöiden keskuudessa, jotka työskentelivät saman yrityksen samoissa tehtävissä kahtena peräkkäisenä vuotena. Kutsumme näitä työntekijöitä ”jatkajiksi”.

Kuten edellä todettiin, sopimuskorotukset käytännössä määräävät, kuinka paljon työnantajan on vähintään korotettava näiden työntekijöiden ansioita vuoden aikana. Tällä perusteella tulkitsemme jatkajien toteutuneen ansiokehityksen ja sopimuskorotuksen erotuksen ”todelliseksi” liukumaksi. Koska mittaus tehdään jatkajien palkkakehityksen perusteella, tuloksista on automaattisesti korjattu pois työntekijärakenteiden muutoksen aiheuttama harha.

Alemmassa kuviossa on esitetty myös tämä laskemamme korjattu liukuma. Siitä voidaan tehdä kaksi tärkeää huomiota. Ensiksi, korjattu liukuma on ollut keskimäärin 0,5 prosenttiyksikköä (eli 32 prosenttia) virallista liukumaa korkeampi teollisuudessa vuosina 1990–2010.

Toinen havainto on vielä tärkeämpi. Kuten alempi kuvio kertoo, korjattu liukumaluku myötäilee selvästi virallista liukumalukua tarkemmin työntuntien vaihtelua. Virallisen ja korjatun liukumaluvun ero on erityisen suuri niinä vuosina, jolloin tehtyjen työtuntien määrä kasvoi Suomen teollisuudessa, eli vuosina 1994–2000, 2006–2007 ja vuonna 2011.

Rakenneharhasta korjatut liukumaluvut kertovat tärkeän asian Suomen työmarkkinoiden toiminnasta teollisuudessa: palkkojen kehitys reagoi suhdannevaihteluihin herkemmin mitä yleensä ajatellaan. Johtopäätöksien kannalta tähän sisältyy sekä hyviä että huonoja uutisia.

Hyvä uutinen on, että ainakin teollisuuden palkanmuodostuksessa on ollut mekanismeja, jotka korjaavat kilpailukyvyn häiriöitä. Jos kilpailukyky on tasapainotasoa korkeampi, palkkojen nousu kiihtyy. Kun kilpailukyky on liian huono, liukumat pienenevät ja palkkojen nousu hidastuu. Talous toimii siis kokolailla ekonomistien oppikirjanäkemyksen mukaisesti.

Huono uutinen on se, että siinä vaiheessa, kun työllisyys on kehittynyt pitkään myönteisesti ja työttömyysprosentti alkaa lähennellä kuuden prosentin tasoa, palkkojen nousuvauhti kiihtyy, mikä näkyy selvästi myös liukumissa. Palkkamaltti näyttää siis katoavan viimeistään liukumien muodossa.

Viime vuosien kokemusten nojalla näyttää siltä, että Suomessa NAIRU tulee vastaan noin 6 prosentin kohdalla, ainakin, jos pidetään vuoden 2007 tienoilla tapahtunutta kehitystä edustavana.

NAIRU-teoria saa siis lisävahvistusta, kun palkkojen nousua mitataan tarkemmin. Kilpailukykyhuolet hälvenevät ainakin jonkin verran, mutta samalla liukenevat toiveet täystyöllisyydestä.

 

Mika Maliranta on ETLAn tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston professori.

 

Kirjoitus perustuu TT-säätiön rahoittamaan hankkeeseen, jossa tutkitaan tuottavuus- ja palkkakehityksen dynamiikkaa yritys- ja henkilötasolla. Kirjoittaja kiittää kommenteista ja keskusteluista Antti Kauhasta, Niku Määttästä ja Juhana Vartiaista.

 

Lähteet:

Kauhanen, A. ja Maliranta, M. (2012). Micro-components of aggregate wage dynamics. The Research Institute of the Finnish Economy ETLA, Working Papers No. 1.

Kauhanen, A. ja Maliranta, M. (2013). Rakennemuutosten merkitys palkkakehitykselle ja niiden mittaus. Työpoliittinen Aikakauskirja, 56(2), 32–43.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)