Lastensuojelun painopiste on kriiseissä, ei niiden ehkäisemisessä | Tieto & Trendit
Tieto&trendit 2.5.2018 Pekka Lith

Lastensuojelun painopiste on kriiseissä, ei niiden ehkäisemisessä

Suomessa tehtiin 121 370 lastensuoje­luilmoitusta alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista vuonna 2016. Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen tilastojen mukaan määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 6 580 ilmoituksella eli 5,7 prosenttia.

Lastensuojeluilmoitukset koskivat yhteensä 69 200 lasta ja nuorta, mikä oli 6,5 prosenttia vastaavan ikäiseen väestöön verrattuna. Suhteellisesti eniten ilmoituksia on 13 vuotta täyttäneistä nuorista.

Ennakollisia ilmoituksia tuli 2 050. Niitä voidaan tehdä ennen lapsen syntymää, jos lapsen epäillään tarvitsevan lasten­suojelullisia tuki­toimia syntymänsä jälkeen.

Kaikista lastensuojelu­ilmoituksesta Uudella­maalla tehdään 35 prosenttia, mikä on viisi prosentti­yksikköä enemmän kuin maa­kunnan osuus alle 18-vuotiaista.

Laitoksissa ja sijaisperheisissä tuhansia ala­ikäisiä

THL:n tilastojen mukaan kaikkiaan 17 330 alle 20-vuotiasta lasta ja nuorta oli sijoitettuna oman kodin ulko­puolelle vuonna 2016. Heistä 41 prosenttia oli tavan­omaisessa sijaisperhe­hoidossa lapsen sukulaisen tai muiden läheisten luona, 36 prosenttia on laitos­hoidossa ja 12 prosenttia oli ammatillisessa perhekoti­hoidossa. Muussa hoidossa oli 10 prosenttia lapsista ja nuorista.

Lastensuojelulaitoksia ovat lasten­kodit ja koulu­kodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelu­laitokset, kuten vastaanotto- ja nuoriso­kodit. 

Lastensuojelulaitoksia ylläpitävät kunnat, valtio ja yksityiset yritys- tai järjestö­muotoiset palvelun­tuottajat. Lastensuojelu­laitoksessa voi olla yksi tai useampi asuin­yksikkö. Useampi­yksikköisen laitoksen yksiköt voivat toimia myös erillisinä.

Ammatilliset perhekodit ovat perhe­hoidon ja laitoksen väliin sijoittuva sijaishuolto­muoto, jota harjoitetaan yleensä yritys­muodossa. Ne toimivat lähtö­kohdiltaan kuten toimeksianto­suhteiset sijais­perheet. Niiltä edellytetään vahvempaa osaamista kuin toimeksianto­suhteisilta sijais­perheiltä, mikä mahdollistaa myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien henkilöiden sijoittamisen perhe­hoitoon.
Lastensuojelulaitoksen ja ammatillisen perhe­kodin pyörittäminen on kuitenkin luvan­varaista toimintaa, jonka vastuu­henkilöiltä edellytetään koulutusta ja työ­kokemusta lasten­suojelulain mukaiseen hoito- ja kasvatus­tehtäviin. Toimi­tilojen on oltava riittävät ja asian­mukaiset ja niiden henkilöstön kokoa säätelevät hoidettavia lapsia ja nuoria kohden lasketut vaatimukset.

Laitos- ja perhehoidosta pääosa yksityisiä osto­palveluja

Lastensuojelun laitos- ja perhe­hoidon palvelu­kysyntä oli arviolta noin 710 miljoonaa euroa vuonna 2016. Laskelmien lähtö­kohtana on kuntien palvelu­kysyntä, sillä nyky­järjestelmässä kunnat vastaavat viime kädessä lasten­suojelun järjestämisestä ja rahoituksesta ja niihin liittyvistä viranomais­toiminnoista. Sote-uudistuksessa tehtävät siirtyisivät maa­kunnille 2020-luvulla.

Kunnat voivat tuottaa varsinaiset palvelut itse tai ostaa ne muilta julkis­yhteisöiltä tai yksityisiltä palvelun­tuottajilta. Lasten­suojelun palvelu­kysynnästä kuitenkin vain 23 prosenttia oli kuntien omaa palvelu­tuotantoa vuonna 2016. Palvelu­ostot muilta julkis­yhteisöiltä olivat 70 miljoonaa, mutta palvelu­ostot yksityisiltä toimijoilta olivat peräti yli 470 miljoonaa, eli 67 prosenttia.

Valtaosa yksityisistä palvelu­ostoista kertyy lasten ja nuorten laitos- ja ammatillisen perhe­hoidon hoito­paikkojen hankinnoista. Tavallisten sijais­perheiden palkkiot ja kulu­korvaukset olivat kunnissa vain 117 miljoonaa euroa vuonna 2016.

Yksityisten tuottajien osuus kuntien palvelu­kysynnästä oli yli 80 prosenttia kaikissa Pohjan­maan maa­kunnissa ja pienin Etelä-Karjalassa (kuvio 1).

Kuvio 1: Kuntien lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon palvelukysyntä 2016, %

Kuvio 1: Kuntien lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon palvelukysyntä 2016, %  Lähde: Kuntataloustilasto, alueellinen yritystoimintatilasto, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Lähde: Kuntataloustilasto, alueellinen yritystoimintatilasto, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Yksityinen ala kasvaa ja keskittyy

Kokonaisuudessaan yritys­muotoisen lasten ja nuorten laitos- ja ammatillisen perhe­hoidon työllisyyden ja liike­vaihdon kasvu on ollut 2000-luvulla vertaansa vailla. Työllisyys ja liike­vaihdon määrä ovat yli kuusin­kertaistuneet vuosina 2001–2016. Tosin toimi­alan kasvu pysähtyi vuosina 2013–2015, mutta sittemmin työllisyys ja liike­vaihto ovat lähteneet uuteen nousuun (kuvio 2).

Kuvio 2: Lastensuojelualan yritysten työllisyyden ja liikevaihdon reaalinen kehitys 2001–16, 2001=100

Kuvio 2: Lastensuojelualan yritysten työllisyyden ja liikevaihdon reaalinen kehitys 2001–16, 2001=100   Lähde: Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto, Tilastokeskus.

Lähde: Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto, Tilastokeskus.

Yhteensä lasten ja nuorten laitos- ja ammatillisessa perhe­hoidossa toimi noin 650 yksityistä toimi­paikkaa vuonna 2016. Niistä järjestöjen toimi­paikkoja oli vajaat 70 ja yritystoimi­paikkoja runsaat 580.

Yritysten ja toimipaikkojen määrä on ollut laskussa 2010-luvulla, mikä johtuu alan keskittymisestä ja siitä, että pieniä perhekoti­yrityksiä ei enää perusteta taka­vuosien malliin.

Tilastokeskuksen yritys­tilastojen mukaan lastensuojelu­alalla perustettiin vielä viime vuosi­kymmenellä vuosittain 40–50 uutta yritystä. 2010-luvulla tahti alkoi hidastua ja vuodesta 2012 lukien toimintansa lopettaneiden yritysten määrä on ollut uusia yrityksiä suurempi (Kuvio 3). Liike­vaihdon ja henkilöstön määrän kasvu kertoo kuitenkin yritys­koon suurentuneen. 

Kuvio 3: Lastensuojelualalla toimintansa aloittaneet ja lopettaneet yritykset 2005-16

Kuvio 3: Lastensuojelualalla toimintansa aloittaneet ja lopettaneet yritykset 2005-16   Lähde: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, Tilasto­keskus.

Lähde: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, Tilasto­keskus.

Tilastokeskuksen yritys­tilastojen mukaan yli 50 prosenttia lasten­suojelualan yrityksistä työllisti 2–9 henkilöä vuonna 2016. Runsas viidennes yrityksistä työllisti alle kaksi vuosi­työllistä. Alle kahden henkilön yrityksistä pääosa harjoittaa perhekoti­toimintaa.

Neljännes yrityksistä työllisti yli kymmenen henkilöä, mutta niiden osuus alan liike­vaihdosta ja työllisyydestä oli kolme neljännestä.

Suurten hoiva- ja terveys­alan yritysten merkityksen kasvua korostaa Mehiläisen ja Mediverkko Oy:n yhdistyminen vuonna 2015 ja lasten­suojeluun erikoistuneen Familiar Oy:n syntyminen. Familarilla on tällä hetkellä yli 60 lasten­suojelualan toimi­paikkaa ja sen palveluksessa on noin tuhat työn­tekijää.

Suuria yksityisiä lasten­suojelualan palvelun­tuottajia ovat myös Attendo ja Esperi Care.

Lainsäädännölliset uudistukset oikean­suuntaisia

Lastensuojelun painopiste on ollut vuosi­kymmeniä kriisi­tilanteiden hoidossa, koska kunnilla ei ole voima­varoja ennalta ehkäisevään työhön. THL:n tilastojen mukaan lasten­suojelun avo­huollon asiakkaina oli Suomessa kaikkiaan 58 000 lasta ja nuorta vuonna 2016. Määrä oli pienentynyt kuitenkin reippaasti vuodesta 2014, jolloin asiakkaina oli noin 90 000 lasta ja nuorta.

Avohuollon asiakkaiden määrän tilastollinen lasku on johtunut sosiaali­huoltolain muutoksista. Uusien säännösten mukaan lasten­suojelun asiakkuus ei enää ala siitä, kun lasten­suojeluasian vireille tulon johdosta ryhdytään selvittämään lasten­suojelun tarvetta vaan siitä kun palvelu­tarpeen arvion perusteella nähdään tarve lasten­suojelulle ja avo­huollon palveluille.

Uudistuksen tarkoituksena on ollut pienentää lasten­suojelun asiakas­määriä lasten­suojelulain mukaisissa kodin ja lastenhoito­palveluissa sekä tarjota perheille matalan kynnyksen palveluja ilman lasten­suojelun asiakkuutta.

Matalan kynnyksen palvelut ovat tukea ja ohjausta omien voima­varojen käytössä, keskinäisissä vuorovaikutus­suhteissa ja käytännön koti­apua arjen askareisiin sekä kasvatukseen liittyvissä asioissa.

Periaatteessa lainsäädännössä tapahtuneet uudistukset ovat oikean­suuntaisia. THL:n tilastojen mukaan runsaat 13 100 perhettä sai perhetyö­tyyppistä apua sosiaali­huoltolain perusteella vuonna 2016. Palvelujen käyttö lisääntyi 23 prosenttia edellisestä vuodesta.

Toinen asia on, onko lapsi­perheiden arjessa selviytymistä edes­auttavia matalan kynnyksen palveluja sittenkään riittävästi saatavilla.

Avo­huollon palvelut alimitoitettuja

Varsinaisen lastensuojelun avo­huollon palvelu­kysynnän arvo oli kunnissa arviolta 244 miljoonaa euroa, josta kunnan oman toiminnan osuus oli 141 miljoonaa euroa. Ostot muilta julkis­yhteisöiltä olivat 33 miljoonaa ja palvelut yksityisiltä palvelun­tuottajilta 70 miljoonaa euroa. Summa sisältää myös kuntien lasten­suojelun sosiaali­työntekijöiden antamat palvelut ja lasten­suojelun perhe­työn.

Yksityisiä ostopalveluja liittyy esimerkiksi lapsen kuntouttamista tukeviin hoito- ja terapia­palveluihin, perhe­kuntoutukseen, tuki­henkilö- ja perhe­toimintaan, vertaisryhmä­toimintaan tai loma- ja virkistys­toimintaan.

Avopalveluihin luetaan myös nuorille jälki­huoltona annetut palvelut, kuten tukeminen koulu­käynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa tai harrastuksissa.

Kuntien taloustilastot kuitenkin paljastavat, että avo­huollon palveluihin kulutettu raha­määrä on paljon pienempi kuin lasten laitos- ja perhe­hoidon aiheuttamat kokonais­kustannukset yhteiskunnalle. Laitos- ja perhe­hoidossa on usein kysymys kriisi­tilanteiden hoidosta, koska moni­ammatillisia ja -alaisia ennalta ehkäiseviä palveluja ei ole ollut oikea-aikaisesti saatavilla.

Painopisteen siirtyminen avo­huollon palveluihin ei toki vähennä lyhyellä aika­välillä laitos- ja perhe­hoidon palvelu­kysyntää. Tämä tarkoittaa sitä, että lasten­suojeluun tarkoitettuja rahallisia panostuksia on lisättävä kokonaisuudessaan, sillä avo­huollon palveluihin sisältyneen nykyisen hoiva- ja palvelu­vajeen seuraukset ovat näkyvillä yhteis­kunnassa vielä pitkään. 

Soten vaikutukset epäselviä

Asiantuntijoiden mukaan myös sote-uudistuksen vaikutus lasten­suojeluun on arvoitus, kun palvelut siirtyvät maa­kunnille 2020-luvulla. Maakunnat jatkavat kuitenkin kuntien tekemiä laitos- ja perhehoito­sopimuksia yksityisten palvelun­tuottajien kanssa ja tekevät uusia ostopalvelu­sopimuksia suora­hankintoina tai kilpailutuksilla, sillä asiakkaan valinnan­vapautta ei voida soveltaa raskaaseen lasten­suojeluun.

Sote-uudistukseen johtava pitkä siirtymä­kausi voi muodostua ongelmaksi. Monilta kunnilta voi puuttua kannustin panostaa lasten­suojelun viranomais­toimintoihin ja avo­huollon palveluihin, koska tehtävät siirretään niiltä maa­kuntiin. Lapset eivät voi kuitenkaan odottaa eteisessä. Tämän seurauksena voi syntyä hoito- ja palvelu­vajetta, joka näkyy myöhemmin kriisi­perheiden määrän kasvuna.

Toisaalta voidaan kysyä, onko paikallisesti tuotettavien sosiaali­palvelujen, kuten lastensuojelun järjestämis- ja rahoitus­vastuun hallinnollinen siirto kunnilta maa­kunnille oikeasti järkevää, sillä uudistus saattaa vaikuttaa olemassa olevaan yhteis­työhön. Kunnat vastaavat kuitenkin edelleen kaikista varhais­kasvatuksen palveluista sekä perus­opetuksesta ja keski­asteen koulutuksesta.

Myös sote- ja maakunta­uudistukseen liittyvien maakunta­valtuustojen vaalit tulevat hyvin nopealla aika­taululla. Suuri riski on, että valituksi tulee entisiä kunta­politiikkoja, joiden tietämys sosiaali­huollon erityis­kysymyksistä kuten lasten­suojelusta ei ole paras mahdollinen. Samalla kuntien nykyisten perusturva­lautakuntien jäsenten paikallinen asian­tuntemus jää hyödyntämättä.

 

Kirjoittaja toimii tutkija omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith).

 

Lähteitä:

Pekka Lith: Lastensuojelualan markkinat: Raportti lasten­suojelun asiakkaista, palvelun­tuottajista ja markkinoista tilastojen valossa, Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith, Helsinki 2018.

Terveyden ja hyvin­voinnin laitos THL: Lasten­suojelu 2016, tilasto­raportti 43/2017, Helsinki 2017.

Tilastokeskus: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, alueellinen yritystoiminta­tilasto, kunta­tilasto (kuntien ja kunta­yhtymien talous- ja toiminta­tilasto vuoteen 2014 asti) ja yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilasto.

Lastensuojelulaki 471/2007.


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)