Suhdanteet heiluttavat funktionaalista tulonjakoa | Tieto & Trendit
Tieto&trendit 4/2017 12.12.2017 Olli Savela

Suhdanteet heiluttavat funktionaalista tulonjakoa

Talouden lasku- ja nousukaudet vaikuttavat selvästi niin sanottuun funktionaaliseen tulonjakoon. Funktionaalinen tulonjako tarkoittaa tuotannossa syntyvän arvonlisäyksen jakautumista työn ja pääoman kesken (ks. tietolaatikko lopussa).

Työn osuus on luonnollisesti korkea silloin, kun voitot ovat pienet. Tämä on tyypillistä talouden lama- ja taantuma­kausille, jolloin arvonlisäys ja voitot jäävät pieniksi. Voitot reagoivat nopeasti talouden suhdanteisiin mutta palkat yleensä vasta viiveellä.

Kuvio 1 kertoo havainnollisesti taloussuhdanteen ja voittojen osuuden välisen yhteyden. Kun bruttokansan­tuotteen kasvu on hidastunut tai bkt peräti supistunut, on myös voittojen osuus arvon­lisäyksestä pienentynyt ja päinvastoin. Käyrien käänteet käyvät melkein yksi yhteen. Toisin sanoen funktionaalisen tulonjaon muutokset ovat olleet erittäin riippuvaisia talouden suhdanne­kehityksestä.

Kuvio 1. Palkkojen ja voittojen osuus yritysten arvonlisäyksestä ja bkt:n vuosimuutos Suomessa 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 1. Palkkojen ja voittojen osuus yritysten arvonlisäyksestä ja bkt:n vuosimuutos Suomessa 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Voittojen osuus kasvoi 1990-luvulla

Kuviosta 1 voi huomata myös toisen piirteen. Tulonjaossa tapahtui selvä tasosiirtymä voittojen hyväksi 1990-luvun puolivälistä alkaen. Kymmenvuotis­kaudella 1999 – 2008 voittojen osuus oli keskimäärin 34,5 prosenttia, kun se vuosina 1980 – 1989 oli 24,6 prosenttia.

Siirtymä oli todella merkittävä, 10 prosenttiyksikköä pääoman hyväksi. Molemmat ajanjaksot olivat talouden nopean kasvun aikaa.

Tämä funktionaalisen tulonjaon siirtymä pääoman hyväksi on myös säilynyt viime vuosien talous­kriisin aikana. Vaikka talous on ollut pitkässä taantumassa ja bkt on yhä pienempi kuin vuonna 2008, on voittojen osuus ollut viime vuosina yhtä korkea kuin 1980-luvun nousukaudella eikä se ole laskenut 1990-luvun alun tasolle.

Kun talous tänä vuonna ja ehkä myös lähivuosina kasvaa, voi hyvin ennakoida, että voittojen osuus tulee kasvamaan ja palkkojen osuus pienentymään. Jo nyt palkkojen osuus on pienentynyt vuoden 2013 jälkeen, vaikka talous ei ole ehtinyt paljoa kasvaa.

Toimialoittaisessa tarkastelussa voi huomata, että useimmilla toimialoilla funktionaalinen tulonjako on kehittynyt melko samalla lailla kuin koko taloudessa, mutta on myös poikkeuksia.

Elektroniikkateollisuus nosti voittojen osuutta

Elektroniikkateollisuuden poikkeuksellisen korkeat voitot nostivat voittojen osuutta koko taloudessa 1990-luvun puolivälistä aina vuoteen 2008 asti (kuvio 2). Elektroniikka­teollisuudessa voitot olivat tuolloin yli 60 prosenttia arvon­lisäyksestä. Voittojen osuutta lisäsi myös se, että osa ulkomaisen tuotannon voitoista on kirjattu Suomen arvonlisäykseen, mutta ei ulkomaisen tuotannon palkkakuluja.

Kuvio 2. Toimintaylijäämän osuus yritysten arvonlisäyksestä 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 2. Toimintaylijäämän osuus yritysten arvonlisäyksestä 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Viime vuosina tilanne on ollut toinen, elektroniikka­teollisuuden toiminta­ylijäämä on jäänyt selvästi negatiiviseksi vuodesta 2011 alkaen. Sen takia kuviossa 3 ei ole esitetty elektroniikka­teollisuuden toiminta­ylijäämän osuutta arvon­lisäyksestä vuoden 2010 jälkeen. Tappiollisuutta selittää osittain kiinteän pääoman kulumisen säilyminen korkeana.

Kuvio 3. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä metalliteollisuudessa 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 3. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä metalliteollisuudessa 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Elektroniikkateollisuuden jättäminen tarkastelun ulkopuolelle ei muuta kokonais­kuvaa. Tulonjako muuttui myös siinä tapauksessa selvästi pääoman hyväksi 1990- ja 2000-luvuilla (kuvio 2).

Metalliteollisuutta kannattaa muutenkin tarkastella eriytetymmin. Metallien perus­teollisuudessa (metallien jalostus ja metalli­tuotteiden valmistus) työn ja pääoman osuudet ovat vaihdelleet eikä selvää trendiä ole nähtävissä. Talouskriisit ovat pienentäneet voittojen osuutta, mutta parina viime vuonna voittojen osuus on noussut pitkän aikavälin keskimääräiselle tasolle.

Koneiden, laitteiden ja kulkuneuvojen valmistuksessa (pl. elektroniikkateollisuus) voi havaita voitto-osuuden kasvaneen lievästi pitkällä aikavälillä. Huomion­arvoista on, että tällä alalla voittojen osuus on säilynyt yli 25 prosentissa myös viime vuosien talouskriisin aikana.

Poikkeuksellisen suuri voittojen osuus on ollut energia­huollossa, viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 70 prosenttia (kuvio 4). Talouskriisi ei pienentänyt voittojen osuutta niin kuin 1990-luvun alun lamassa vielä tapahtui.

Kuvio 4. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä kemianteollisuudessa ja energiahuollossa 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 4. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä kemianteollisuudessa ja energiahuollossa 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Voittojen suurta osuutta selittää se, että energia­huollossa arvonlisäys työntekijää kohti on korkea. Millään toisella toimialalla työn osuus arvon­lisäyksestä ei ole ollut yhtä pieni ja voittojen osuus yhtä suuri lukuun ottamatta lääke­teollisuutta.

Lääketeollisuudessa voittojen osuus on ollut viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 74 prosenttia. Se nostaa samalla koko kemian­teollisuuden yhdeksi voittoisimmista toimialoista (kuvio 4).

Myös kemian perusteollisuudessa (kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus) voittojen osuus on ollut suuri, samoin öljyn­jalostuksessa, mutta siellä väliin on osunut heikompia vuosia. Myös kemian­teollisuudessa arvonlisäys työntekijää kohti on korkea.

Metsäteollisuudelle ovat olleet ominaisia suuret suhdanne­vaihtelut (kuvio 5). Suhdanne­kuopissa 1970-luvun lopulla, 1990-luvun alussa ja vuonna 2009 toimialan yritykset tuottivat tappiota. Voittojen osuus oli suurimmillaan 2000-luvun alussa puolet arvon­lisäyksestä. Parina viime vuonna voittojen osuus on paperi­teollisuudessa kohonnut jälleen yli 40 prosenttiin, mutta puu­teollisuudessa voittojen osuus on ollut vaatimaton.

Kuvio 5. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä metsä- ja elintarviketeollisuudessa sekä rakentamisessa 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 5. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä metsä- ja elintarviketeollisuudessa sekä rakentamisessa 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Elintarviketeollisuuden kehitys on useimmista muista toimialoista poikkeava (kuvio 5). Voittojen osuus on ollut lievästi laskeva pitkällä aikavälillä. Poikkeavaa on myös se, että voittojen osuus on kasvanut lama-aikoina. Kulutuksen supistuminen ei ole juuri koskenut elintarvikkeita.

Myös rakentamisessa voittojen osuus on ollut perinteisesti suhteellisen alhainen. Rakentamisen vilkastuessa se on kääntynyt nousuun. Viime vuosina voittojen osuus on ollut pieni talon­rakentamisessa, mutta maa- ja vesi­rakentamisessa keskimääräistä suurempi.

Palvelualoilla muutoksia eri suuntiin

Kaupan alalla voittojen osuus on ollut lähes 30 prosenttia viime vuosina (ku­vio 6). Talouskriisi ei siihen juuri vaikuttanut päinvastoin kuin 1990-luvun alussa. Tukkukaupassa voittojen osuus on ollut suurempi kuin vähittäis­kaupassa.

Kuvio 6. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä jakelutoimialoilla 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 6. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä jakelutoimialoilla 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Liikenteessä voittojen osuus kasvoi aina 2000-luvun alkuun asti, mutta on sen jälkeen pienentynyt (kuvio 6). Maaliikenteessä sekä varastoinnissa ja liikennettä palvelevassa toiminnassa voittojen osuus on säilynyt lähes koko talouden keskimääräisellä tasolla. Sen sijaan vesi- ja ilmaliikenne, missä voittojen osuus oli 2000-luvun alussa korkea, ovat kärsineet selvästi viime vuosien talouskriisistä ja väliin on mahtunut myös tappiollisia vuosia. Posti- ja kuriiri­toiminnassa voittojen osuus on jäänyt entistäkin pienemmäksi viime vuosina.

Myöskään majoitus- ja ravitsemistoiminnassa voittojen osuus ei ole ollut perinteisesti kovin korkea.

Rahoitus- ja vakuutustoiminnassa voittojen osuus arvon­lisäyksestä oli alhainen vuoteen 1984 asti, mutta kohosi 1990-luvun alkupuolella suureksi ja on sen jälkeen pysynyt melko korkeana (kuvio 7). Vakuutus­toiminnan laskentaan tehdyt menetelmä­muutokset ovat jonkin verran pienentäneet voittojen osuutta vuosituhannen vaihteessa verrattuna aiempiin laskelmiin.

Kuvio 7. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä informaatioaloilla ja rahoitustoiminnassa 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 7. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä informaatioaloilla ja rahoitustoiminnassa 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Informaatio- ja viestintäalat (kustannustoiminta, audiovisuaalinen toiminta, televiestintä ja tietojenkäsittely­palvelu) eivät myöskään ole kärsineet viime vuosien talouskriisistä. Erityisesti televiestinnässä voittojen osuus arvonlisäyksestä on säilynyt korkeana, lähes 50 prosentissa. Aivan viime vuosina peliteollisuuden nousu on nostanut voittojen osuutta tietojen­käsittely­palvelun toimialalla.

Eri liike-elämän palveluissa (ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa sekä hallinto- ja tukipalvelu­toiminnassa) voittojen osuus arvon­lisäyksestä on lievästi laskenut viimeisen 20 vuoden aikana ja jää nyt alle 20 prosentin (kuvio 8). Osuus on viime vuosina ollut korkea, yli puolet arvon­lisäyksestä vuokraus- ja leasing­toiminnassa. Sen sijaan työllistämis­toiminnassa kuten työvoiman vuokrauksessa voittojen osuus on ollut vain muutaman prosentin. Osuuden erilaisuus kertoo myös arvonlisäyksen suuruudesta työntekijää kohti.

Kuvio 8. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä liike-elämän palveluissa ja terveyspalveluissa 1975 – 2016, prosenttia

Kuvio 8. Toimintaylijäämän osuus arvonlisäyksestä liike-elämän palveluissa ja terveyspalveluissa 1975 – 2016, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Terveyspalveluissa voittojen osuus arvonlisäyksestä oli aiemmin suuri, mutta on jatkuvasti pienentynyt, mikä on poikkeuksellista.

Finanssikriisi ei ole syönyt voittojen osuutta 1990-luvun laman tavoin

Voitto-osuuden kehitys viimeisen 40 vuoden aikana on poikennut huomattavasti eri toimialoilla. Myös voitto-osuuden taso vaihtelee huomattavasti toimialoittain heijastaen arvon­lisäyksen kokoa työntekijää kohti eri aloilla.

Vuonna 2009 alkanut talouskriisi pienensi voittojen osuutta, mutta ei lainkaan yhtä radikaalisti kuin 1990-luvun lama. Vuosina 2009 – 2016 voittojen osuus on ollut noin 25 prosenttia arvon­lisäyksestä.

Elektroniikkateollisuus on ollut ainoa selkeästi tappiollinen toimiala. Myös vesi- ja ilmaliikenne ovat ajoittain tuottaneet tappiota.

Voittojen osuus on ollut keskimääräistä pienempi puuteollisuudessa, metallien perus­teollisuudessa, talon­rakentamisessa, posti- ja kuriiri­toiminnassa, majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa, sosiaali­palveluissa sekä joissakin liike-elämän palveluissa.

Voittojen osuus on ollut suurin energiahuollossa, kemian­teollisuudessa, televiestinnässä sekä rahoitus- ja vakuutus­toiminnassa.

--------------------------------------------------------------------------------

Mitä tarkoittaa funktionaalinen tulonjako?

Artikkelissa tarkastellaan alkuperäistä eli funktionaalista tulonjakoa työn ja pääoman kesken eri toimialoilla. Aineistona on kansantalouden tilinpidon heinäkuussa 2017 julkaistu aikasarja vuosilta 1975−2016. Vuosien 2015 ja 2016 tiedot ovat ennakkotietoja.

Tarkastelun kohteena on yritysten tuotannossa syntyneen arvonlisäyksen jakautuminen työn ja pääoman kesken. Arvonlisäys­käsitteenä on nettoarvon­lisäys, jolloin bruttoarvon­lisäyksestä on vähennetty kiinteän pääoman kuluminen. Tällöin eri alat ovat keskenään paremmin vertailukelpoisia eikä alojen erilainen pääoma­valtaisuus häiritse vertailua. Kiinteän pääoman kuluminen vastaa käsitteenä poistoja, mutta perustuu pääomakanta­malliin eikä yritysten ilmoittamiin poistoihin.

Nettoarvonlisäys jakautuu toisaalta toimintaylijäämään ja toisaalta yritysten maksamiin palkkoihin ja työnantajien maksamiin sosiaalivakuutus­maksuihin, jotka katsotaan myös työntekijöiden hyväksi maksetuiksi. Palkat ja työnantajain sosiaalivakuutus­maksut muodostavat yhdessä palkansaaja­korvaukset, joita tässä kutsutaan työtuloiksi. Toiminta­ylijäämä katsotaan pääoman saamaksi tuloksi ja se sisältää myös yrityssektoriin kuuluvien yrittäjien saaman tulon, jota he eivät ole maksaneet palkkana itselle. Toiminta­ylijäämä vastaa karkeasti liikevoittoa. Työn ja pääoman osuuksista ei ole vähennetty maksettuja välittömiä veroja.

Tarkastelun kohteena on toimintaylijäämän osuus nettoarvon­lisäyksestä. Palkansaaja­korvaukset ja toiminta­ylijäämä muodostavat yhdessä suunnilleen sata prosenttia arvon­lisäyksestä. Osuus ei ole aina tasan sata prosenttia, koska arvonlisäys sisältää myös niin sanotut ”muut tuotanto­verot miinus muut tuotantotuet”. Niiden osuus arvon­lisäyksestä on ollut enimmillään puolitoista prosenttia koko talouden tasolla, eikä niillä ole oleellista vaikutusta toiminta­ylijäämän osuuteen millään tämän tarkastelu­tason toimialalla.

Jos toimintaylijäämä on negatiivinen, ovat yritykset tuottaneet tappiota.

Yksittäisen yrityksen tasolla liikevoitto poikkeaa voitosta (ennen verojen ja osinkojen maksua) siten, että liikevoitossa ei ole laskettu mukaan yrityksen korkotuloja eikä korkomenoja.

Yrityksiin on tässä luettu kansantalouden tilinpidon varsinaisen yrityssektorin lisäksi rahoitus- ja vakuutus­laitokset. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu julkinen sektori (sisältäen työeläkeyhtiöt) sekä kotitaloudet ja järjestöt. Markkina­ehtoisesti toimivat julkiset liikelaitokset luetaan yrityksiin.

Kotitaloudet työnantajina luetaan yrityssektoriin, jos elinkeinon­harjoittajalla on ympärivuotisesti vähintään yksi kokopäiväinen palkattu työntekijä (paitsi maataloudessa, jossa kaikki elinkeinon­harjoittajat luetaan kotitalouksiin).

Olen edellisen kerran tarkastellut funktionaalista tulonjakoa Hyvinvointikatsauksen numerossa 4/2011.

 

Kirjoittaja on yliaktuaari kansantalouden tilinpidossa Tilastokeskuksessa.


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)