Ruoka on halventunut jo 30 vuotta | Tieto & Trendit
Tieto&trendit 4/2017 5.12.2017 Ilkka Lehtinen

Ruoka on halventunut jo 30 vuotta

Eri hyödykkeiden ja hyödykeryhmien hintasuhteet ovat muuttuneet eri lailla Suomen EU-jäsenyyden aikana. Lähes kaikkien hyödykkeiden nimellis­hinnat ovat nousseet, mutta reaaliset hinnat – hinnat suhteessa keskimääräiseen hintakehitykseen – ovat muuttuneet hyvinkin eri lailla.

Reaalihintojen erilaiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet EU-jäsenyys, muutokset verotuksessa sekä kotimaisen ja globaalin hintakilpailun lisääntyminen.

Tässä ensimmäisessä suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissani tarkastelen kuluttaja­hinta­indeksin ja ruuan reaalihintojen kehitystä pääryhmittäin Suomen EU-jäsenyyden aikana. Samalla tarkastelen suhteellisten hintojen muutosten vaikutusta kulutuksen rakenteeseen. Lisäksi vertailen ruuan reaalista hintakehitystä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1981–2017.*[1]

Viestintä ja vaatetus halventuneet

Kuluttajahintaindeksin pääryhmistä suhteellisesti eniten on halventunut viestintä (kuvio 1). Tämä johtuu pääosin kännyköiden ja puheluiden hintojen laskusta.

Kuvio 1. Kuluttajahintaindeksin pääryhmien reaalinen hintakehitys 1994-2017, koko indeksi=0

Kuvio 1. Kuluttajahintaindeksin pääryhmien reaalinen hintakehitys 1994-2017, koko indeksi=0 Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi

Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi

Kiina-ilmiö on näkynyt ja näkyy edelleen vaatteiden ja jalkineiden suhteellisten hintojen laskuna.

Kulttuuri- ja vapaa-aikaryhmän hintojen laskun selittää kulutus­elektroniikan voimakas hintojen lasku. Hinnat ovat laskeneet selvästi jopa nimellisesti. 32 tuuman televisio maksoi kymmenen vuotta sitten 750 euroa. Nyt vastaavan kokoisen ja tekniikaltaan paremman television saa alle 300 eurolla. Sama lasku näkyy kotitalouskoneiden ja -laitteiden osalta.

Myös ruoka kuuluu halventuneiden tuoteryhmien joukkoon.

Keskimääräistä nopeammin ovat kallistuneet hyödykkeet ja palvelut, joiden hintoihin palkka­kehityksellä on suuri vaikutus. Näitä ryhmiä ovat koulutus-, ravintola- ja majoitus­palvelut.

Terveydenhoidon palvelumaksuja on korotettu ja omavastuu­osuuksia nostettu. Yhteiskunta on siirtänyt kustannuksia enemmän asiakkaiden maksettavaksi vero­subvention sijaan.

Asuminen on kallistunut keskimääräistä enemmän vuokrien-, asuntojen hintojen sekä hoito­kustannusten hintojen nousun takia.

Liikenteen sekä alkoholin- ja tupakan keskimääräistä nopeamman hinta­kehityksen takana on kiristynyt verotus.

Näihin pääryhmien hintakehityksiin palaan tarkemmin myöhemmissä artikkeleissa.

Hintojen muutoksella vähän vaikutuksia kulutuksen rakenteeseen

Vaikka suhteellisten hintojen muutos on ollut hyvinkin erilainen eri pääryhmien välillä, ei sillä ole ollut kovinkaan suurta vaikutusta pääryhmien väliseen kulutus­rakenteeseen. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Kuluttajahintaindeksin pääryhmien kulutusosuudet 1995 ja 2017, promillea

 Kuvio 2. Kuluttajahintaindeksin pääryhmien kulutusosuudet 1995 ja 2017, promillea  Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi


Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi

Pitää muistaa, että painorakenteen summa on aina 1 000 promillea ja kuluttajahinta­indeksin painot ovat arviopainoja eli muutoksiin vaikuttavat sekä suhteellisten hintojen että kulutuksen määrän muutokset.

Tässä artikkelissa ei selvitetä tarkemmin kulutuksen määrissä tapahtuneita muutoksia.

Kaupparuuan halpeneminen alkoi jo vuonna 1986

Usein luullaan, että Suomen EU-jäsenyys oli ainoa tekijä, joka alensi kaupparuuan hintoja 1990-luvulla. Ruuan hintojen halpeneminen ja sopeutuminen EU-aikaan alkoi kuitenkin jo vuonna 1986 (kuvio 3). Ruuan reaalihinta laski vuosina 1986–1994 yli 16 prosenttia. Vuodesta 1994 ruuan reaalihinta laski alimmilleen vuoteen 2000 reilut 13 prosenttia.

Kuvio 3. Ruuan reaalinen hintakehitys Suomessa ja Ruotsissa 1981 = 100 ja 1994 = 100

Kuvio 3. Ruuan reaalinen hintakehitys Suomessa ja Ruotsissa 1981 = 100 ja 1994 = 100 Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi & SCB, Konsumentprisindex

Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi & SCB, Konsumentprisindex

Ruotsissa ruuan reaalihinta laski ennen EU-jäsenyyttä vuodesta 1986 vuoteen 1994 kaksi­kymmentä prosenttia ja sitten EU-jäsenyyden alku­vuosi­kymmenellä kymmenisen prosenttia.

EU-jäsenyyden alusta tähän päivään kaupparuuan reaalihinta on Suomessa laskenut lähes 8 prosenttia ja Ruotsissa noussut pari prosenttia.

Vuodesta 1981 vuoteen 2017 ruuan reaalihinta on laskenut Suomessa 21 ja Ruotsissa 7 prosenttia.

Ruoka on halventunut enemmän kuin mitä indeksi näyttää

Kuluttajahintaindeksin periaatteena on, että verrataan aina täsmälleen saman tuotteen hintaa samassa kaupassa. Jos hinta­keruussa mukana olevat tuotteet tai kauppa vaihtuu, tulkitaan se laadun­muutokseksi. Tällöin tapahtunut hinnan­muutos ei näy eikä saa näkyä indeksissä.

Kuluttajahintaindeksin hinta-aineistosta tehdään erillinen hintatilasto, johon tulevat kaikki kerätyt hinnat, myös uudet laadut ja uusien liikkeiden tuotteet.

Vuoden 1994 jälkeen on hintakeruuseen tullut uutena kauppa­ketjuna Lidl vuonna 2002. Toisaalta hintakeruuseen on tullut uusia tuonti­tuotteita sekä kaupan omia merkki­tuotteita, kuten esimerkiksi Rainbow, Eldorado ja Pirkka.

Esimerkkinä erilaisesta hintakehityksestä on kermajuusto. Suoraan hintatilaston keski­hinnoista laskettuna sen nimellishinta on laskenut vuodesta 1994 vuoteen 2017 kuusi prosenttia. Tällöin hinta-aineistolle ei ole tehty laadunmuutos­korjauksia ja kaikki rakenne­muutokset näkyvät hinta­kehityksessä. Kun lasketaan kermajuuston indeksi 1994=100 käyttäen julkaistuja virallisia indeksisarjoja, saadaan sen hinnan­nousuksi samana aikana 17 prosenttia.

Kermajuuston lailla käyttäytyviä tuotteita on ravinto­ryhmässä arviolta 10–15 prosenttia. Toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy: emmental-juuston keskihinnasta laskettu muutos näyttää hieman nopeampaa hinnannousua kuin emmentalin kuluttaja­hinta­indeksin kehitys.

Jälkimmäinen tapa on kansainvälisten suositusten mukaisesti laskettu kuluttaja­hinta­indeksi. Ensimmäistä sarjaa voidaan kutsua ”elin­kustannus­indeksiksi” eli sarjaksi, joka kuvaa kuluttajan kohtaamaa todellista hintakehitystä välittämättä keruu­liikkeestä, valmistajasta, tuotemerkistä tai tuontimaasta.

Tärkeintä on, että kuluttajan mielestä molemmissa tapauksissa on kyse saman­laatuisesta kermajuustosta. Tämän­kaltaista ”elinkustannus­indeksiä” voitaisiin laskea, mutta se vaatisi lähes reaaliaikaista tietoa siitä, mitä tuotteita kuluttaja ostaa, mistä ja kuinka paljon. Keskusliikkeiden reaaliaikainen scanner-aineisto voisi tarjota mahdollisuuden tämän­kaltaisiin indeksi­laskelmiin.

Maidosta, voista ja sokerista kalaan ja hedelmiin

Ruuan pääryhmien kulutusta voidaan tutkia tarkastelemalla niiden osuuden muutosta koko kuluttajahinta­indeksissä tai ravintoryhmän sisäisen rakenteen muutosta. Vilja-, maito-, rasva-, sokeri- ja lihatuotteiden kulutus on vähentynyt molemmilla tavoilla tarkasteltuna. Voittajia ovat olleet kala, hedelmät ja vihannekset. (Kuviot 4 ja 5)


Kuvio 4. Kaupparuuan sisäinen kulutusrakenne pääryhmittäin 1995 ja 2017, prosenttia

 Kuvio 4. Kaupparuuan sisäinen kulutusrakenne pääryhmittäin 1995 ja 2017, prosenttia Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi

Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi


Kuvio 5. Kaupparuuan pääryhmien kulutusosuudet koko indeksistä 1995 ja 2017, promillea

 Kuvio 5. Kaupparuuan pääryhmien kulutusosuudet koko indeksistä 1995 ja 2017, promillea Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi

Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi
 

Kaupparuuan osuus laski kokonais­kulutuksesta 2,5 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2017. Ulkona syömisen osuus pysyi kokonais­kulutuksesta samana.

Veroja laskettu ja nostettu

Suomessa myllättiin lähes täydellisesti maatalous­tuotteiden vero- ja tukipalkkio­järjestelmä ennen EU-jäsenyyttä. Liikevaihto­verosta siirryttiin arvonlisä­verotukseen muiden EU-maiden tapaan. Maatalouden tukijärjestelmää muutettiin siirtymällä hyödyke­tuista pääosin ympäristö- ja rakennetukiin. Aikaisemmin kannettuja veroja poistettiin ja uusia EU-tukia otettiin käyttöön.

Suomi kohtasi maatalouden tuottaja­hinnoissa EU-sisämarkkinoiden kilpailun. Tilalle tulivat EU-maiden ulkotullit ja tuonti­rajoitukset.

Nämä kaikki tekijät muuttivat radikaalisti maatalouden tuottaja­hintoja sekä teollisuuden ja kaupan sisäänosto­hintoja. Kauppa ja teollisuus saattoivat ostaa 1.1.1995 vapaasti raaka-aineita ja valmiita tuotteita EU-maiden sisällä. Vain muutaman hyödykkeen, kuten banaanin ja riisin, osalta tuontitullit nousivat. Kaikkiaan vero- ja tukipolitiikan muutos alensi ruuan kuluttaja­hintoja kymmenisen prosenttia vuosina 1994–1996.

Ruuan arvonlisäveroa laskettiin EU-jäsenyyden alkaessa 22 prosentista 17 prosenttiin. Sen jälkeen sitä laskettiin 12 prosenttiin vuonna 2009 ja nostettiin myöhemmin 14 prosenttiin. Uutena verona tuli makeisvero vuonna 2011, josta luovuttiin vuoden 2017 alussa. Kaikki nämä veronmuutokset ovat näkyneet kuluttajahinta­indeksissä ja vaikuttaneet ruuan reaalihinnan kehitykseen.

 

Kirjoittaja on Tilastokeskuksesta eläköitynyt hinta-asiantuntija.

 

Lähteet: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi & SCB Konsument­prisindex

------------------------------------------------------------------------

Tavaroiden ja palvelujen hintakehitystä voidaan verrata sellaisenaan nimellis­hintojen mukaisesti, tai sitten suhteuttaa kaikki yleiseen hinta­kehitykseen ja verrata näin laskettujen reaali­hintojen kehitystä. Toisaalta reaalihintakehitystä voidaan laskea myös vertaamalla hyödykkeiden ja palvelujen nimellis­hintojen kehitystä suhteessa palkkojen kehitykseen.

-----------------------------------------------------------------------

[1] *Toisessa artikkelissa, joka julkaistaan Tieto&trendit-verkkosivulla, perehdytään tarkemmin ruuan ns. lautasmallin ja sen oheis­tuotteiden hinta­kehitykseen ja sen vaikutukseen ruokailu­tottumuksiimme. Kakkosjutusta selviää, miksi ruoka­pöydästämme löytyy entistä enemmän pastaa ja broileria. Sarjan kolmannessa osassa perehdytään muun kulutuksen suhteellisten hintojen kehitykseen ja niiden vaikutukseen kulutus­tottumuksiimme. Kaikissa artikkeleissa tarkastellaan EU-jäsenyyden, kotimaisen verotuksen sekä kotimaisen ja globaalin kilpailun vaikutuksia hintasuhteisiin ja kulutus­tottumuksiin. Tarkastelujaksona on pääosin vuodet 1994 – 2017 eli ajanjakso impivaara-Suomesta tämän päivän globaaliin EU-Suomeen. Kaikki artikkelit ovat itsenäisiä mutta punaisena lankana on koko ajan hintasuhteiden muutokset ja niiden vaikutukset kulutuksen rakenteeseen. Artikkeli­sarjaan kuuluu vielä Matkailu- ja Ravintolapalvelut ry MaRan Vitriini-lehdessä joulukuussa julkaistava artikkeli kauppa- ja ravintola-alkoholin reaalihintojen muutoksesta vuosina 1994  – 2017.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)