Metsien maaperäpäästöt linjassa kansainvälisten ohjeiden ja arvioiden kanssa | Tieto & Trendit
Tieto&trendit 1.12.2017 Riitta Pipatti ja Sini Niinistö

Metsien maaperäpäästöt linjassa kansainvälisten ohjeiden ja arvioiden kanssa

Riitta Pipatti ja Sini Niinistö selventävät artikkelissaan metsien maaperäpäästöjen arviointia kasvihuonekaasupäästöjen inventaariossa osallistuen aiheesta käytyyn keskusteluun.

Itä-Suomen yliopiston Heikki Simola esittää Ylen nettiuutisissa, että Suomen kasvihuone­kaasu­päästöjen inventaariossa vähätellään metsien maaperä­päästöjä ja että inventaario­raportoinnissa on itsepetoksellinen vire. Nämä ovat vakavia väitteitä, joten on tarpeen selventää inventaarion laadinnan perusteita ja sitä, mihin metsien maaperä­päästöjen laskenta inventaariossa perustuu.

Kasvihuonekaasupäästöjen inventaarion laadintaa säätelevät sekä YK:n ilmasto­sopimuksen raportointi­ohjeet että hallitusten välisen ilmastonmuutos­paneelin IPCC:n menetelmä­ohjeet, joita kaikki maat noudattavat. Ilmasto­sopimuksen raportointi­vaatimuksia koskevat ohjeet määrittelevät mitkä päästöt tulee raportoida, miten (luokitus) sekä mitä IPCC:n ohjeista tulee tai voi käyttää inventaarion laadinnassa.

Nyt käytössä ovat vuoden 2006 IPCC-ohjeet. Ojitettujen orgaanisten maiden osalta voi käyttää myös IPCC:n nk. kosteikko-ohjeita. Nämä ohjeet antavat päästöjen laskentaan oletuskertoimia. Maat voivat käyttää myös kansallisia päästö­kertoimia, mikäli niille on tieteelliset perusteet.

Suomen metsien maaperäpäästöt ovat hyvin linjassa ohjeiden antamien oletuskertoimien kanssa ja vertailukelpoisia muiden pohjoisten havumetsä­vyöhyke­maiden raportoinnin ja kansallisten tutkimustulosten kanssa. Suomen inventaarion maaperän hiilidioksidi­päästöt ojitetuille orgaanisille metsämaille (ka 28 g C m-2 yr-1) ovat samalla tasolla kuin Norjassa (ka 28 g C m-2 yr-1) ja Ruotsissa (ka 37 g C m-2 yr-1). Ruotsi käyttää inventaariossa IPCC:n kosteikko-ohjeen oletuskertoimia niukkara­vinteisille ja ravinteikkaille turvemaille, ja osalle maata myös lauhkealle ilmasto­vyöhykkeelle annettua oletuskerrointa (260 g C m-2 yr-1).

Inventaarion laadinnassa pyritään päästöt arvioimaan niin hyvin kuin mahdollista, ei päästöjä vähätellen muttei myöskään päästöjä liioitellen. Mahdollisimman oikea päästötaso kaikkien päästöjen kohdalla on päätöksen­tekijöille tärkeä tieto, jotta he osaavat suunnata vähennys­toimet oikein.

Metsänhoidon maaperäpäästöjen taso ei suoraan vaikuta Suomen nykyiseen päästö­vähennys­velvoitteeseen, koska lähinnä ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset muuttavat velvoitekauden päästöjä verrattuna vertailutasoon. Vertailutasoa on muutettava, jos metsien maaperä­päästöjen päästötasoa muutetaan esimerkiksi päästö­kertoimien päivityksen myötä.

Kaikki maaperän hiilivaraston muutosarviot, niin Suomessa kuin muissakin maissa, ovat epävarmoja. Maaperä- ja kasvillisuus­tyyppejä on monia, ja mittausten tulokset saman­kaltaisistakin maaperistä vaihtelevat paljon. Myös vuosittaiset säävaihtelut vaikuttavat päästöihin. Sen vuoksi kansainvälisiä ja kansallisia inventaario­menetelmiä kehitetään jatkuvasti.

IPCC:n menetelmäohjeiden päivitys on meneillään. Suomesta osallistuu työhön metsä- ja maatalous­maiden maaperä­päästöjen asiantuntijoita.  

Orgaanisten metsämaiden hiilidioksidipäästöt

Simolan mittausten ja kasvihuonekaasu­inventaarion merkittävin ero liittyy orgaanisten metsämaiden maaperän hiilidioksidi­päästöjen arviointiin. Simola esittää, että vuotuiset päästöt olisivat yli 30 milj. t CO2 (keskimääräinen päästökerroin 160 g C m-2 yr-1), kun inventaariossa raportoitiin esim. vuonna 2015 noin 6 milj. tonnin vastaavat hiilidioksidi­päästöt (keskimääräinen päästökerroin 28 g C m-2 yr-1).

IPCC:n ohjeiden mukaisesti metsää kasvamattomia turvemaita ei lueta kasvihuonekaasu­inventaariossa metsämaahan eikä Kioton pöytäkirjan alaiseen metsänhoidon toimeen, mutta Simolan laskelmien taustalla olevat tutkimukset sisältävät myös tällaisia alueita (ks. Raija Laihon blogi). Inventaariossa raportoidaan hiilidioksidi­päästöjen lisäksi ojitettujen metsämaiden maaperän ja ojien metaani- ja dityppioksidi­päästöt, yhteensä noin 2 milj. t CO2 vuosittain.

Kasvihuonekaasuinventaariossa ojitetut maat on jaettu edelleen viiteen alaluokkaan ravinteisuuden perusteella. Orgaanisen maan hajoamisen aiheuttamat päästöt perustuvat Minkkisen ym. (2007) määrittämiin kertoimiin. Lisäksi laskennassa otetaan huomioon hiilen syöte karikkeen mukana maaperään, kuollut puuaines ja hienojuurikarike mukaan lukien. Laskenta ottaa siis huomioon eri suo- tai turvekangas­tyypit ja vuotuiset vaihtelut hiilen syötteessä maaperään. Ihmisen toiminta, kuten hakkuut, vaikuttaa hiilen syötteisiin, joten se otetaan myös huomioon vuotuisissa päästöarvioissa.

IPCC:n kosteikko-ohjeessa vuodelta 2013 on päästökertoimet annettu erikseen niukkaravinteisille (25 g C m-2 yr-1) ja ravinteikkaille (93 g C m-2 yr-1) ojitetuille orgaanisille metsämaille pohjoisella havumetsä­vyöhykkeellä. Nämä IPCC:n oletuskertoimet perustuvat kokonaan suomalaisiin tutkimuksiin, ja myös Simolan tutkimukset ovat olleet mukana näitä oletuskertoimia määritettäessä.

Suomen inventaariossa käytettyjen kertoimien (Minkkinen ym. 2007) päivitys on meneillään. Inventaarioon tehtäville muutoksille on tyypillistä, että niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin arvioidaan huolellisesti ennen kuin muutokset toteutetaan.

Käytössä olevien kertoimien päivitys odottaa myös tuloksia käynnissä olevasta tutkimuksesta, jossa pyritään määrittämään onko tutkimuksissa käytetty hienojuuri­karike­määrä oikealla tasolla. Tutkimuksen tulokset ovat valmistumassa, ja uusien päivitettyjen kansallisten kertoimien käyttöönotto on suunniteltu vuoden 2019 inventaario­lähetykseen.

Kangasmetsät

Kangasmetsien eli kivennäismaalla kasvavien metsien maaperän hiilivaraston muutokset lasketaan EFI:n (European Forest Institute), Syken (Suomen ympäristökeskus) ja nykyisin IL:n (Ilmatieteen laitos) kehittämää dynaamista orgaanisen aineksen hajoamismallia YASSO:a käyttäen. Malli on parametrisoitu Pohjoismaissa tehtyjen mittausten avulla.

Mallin antamat tulokset ovat linjassa Ruotsin inventaariossa esitettyjen tulosten kanssa. Sitä on verifioitu vertaamalla tuloksia muiden maaperämallien tuloksiin ja pyritty validoimaan Ruotsissa 10 vuoden syklillä tehtyyn maaperä­inventaarioon, jossa maastomittauksiin perustuen pyritään määrittämään maaperän hiilivaraston muutokset. Sekä verifiointi- että validointitulokset ovat vahvistaneet YASSO-mallin soveltuvan inventaario­laskentaan. Hakkuiden vaikutukset tulevat mallissa huomioon otetuksi niiden aiheuttaman karikesyötteen kautta.

Myös Suomen luonnonvarakeskus (Luke) on ottanut Heikki Simolan väitteisiin kantaa 22.11 julkaistussa uutisessa  ja Raija Laihon blogikirjoituksessa Vähätteleekö kasvihuonekaasuinventaario turvemaiden hiilipäästöjä?

 

Riitta Pipatti on kehittämispäällikkö ja Sini Niinistö yliaktuaari kasvihuonekaasujen inventaarion vastuualueella Tilastokeskuksessa.


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)