Kotitaloustuotannon laskelmat täydentävät kuvaa kotitalouksien hyvinvoinnista | Tieto & Trendit

Uusin numero

3/2017
Tieto&trendit
Teema Työ
Arkisto
Tieto & Trendit
Tieto&trendit 31.10.2017 Kristiina Aalto ja Katri Soinne

Kotitaloustuotannon laskelmat täydentävät kuvaa kotitalouksien hyvinvoinnista

Kotitaloustuotannon laskeminen ei pelkästään tyydytä uteliaisuuttamme siitä, kuinka paljon kodeissa tehdään kotitöitä. Kotitalouksissa tehtävä työ on yhteiskunnallisesti merkittävää. Sen arvo vuonna 2012 oli 78,4 miljardia euroa. Palkaton kotityö ei kuitenkaan sisälly brutto­kansan­tuotteeseen.

Kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutus­mahdollisuuksien lisääjänä jää vaille huomiota, jos tuijotetaan pelkästään rahatalouden lukuja. Elämän laatuun sillä on suuri parantava vaikutus. Virallisesti kansantalouden tilipidon ydinjärjestelmän ulkopuolelle jäävää, kotitalouksien tuottamien hyödykkeiden ja palvelujen taloudellisen arvon laskelmaa kutsutaan kotitalous­tuotannon satelliitti­tilinpidoksi (Household Production Satellite).

Puutteet laskelmissa saattavat vääristää tilannekuvaa. Työnjako yhteiskunnassa muuttuu jatkuvasti: osa toiminnoista siirtyy kotitalouksilta yhteiskunnan tai markkina­talouden hoidettaviksi, ja toiset taas siirtyvät markkinoilta kotitalouksille. Kotitalouksien tekemä omaishoito, lastenhoito, pankkiasioiden hoito tai lippuvaraukset eivät näy brutto­kansan­tuotteessa.

Työikäisten kotityöaika yhtä pitkä kuin ansiotyöaika

Palkattoman kotityön määrä on merkittävä: Suomen 2,595 miljoonassa kotitaloudessa tehtiin vuonna 2012 kotityötä yhteensä noin 5,4 miljardia tuntia eli päivittäin keskimäärin 5 tuntia 42 minuuttia kussakin kotitaloudessa.

Erilaisten kotitalouksien kotityön määrä vaihtelee: alle kouluikäisten kotitaloudet tekevät kotityötä eniten (10 h 38 min/vrk) ja yksin asuvat vähiten (2 h 10 min). Huomionarvoista on myös, että työikäisten (15–64-vuotiaat) kotityöaika on yhtä pitkä kuin heidän ansiotyö­aikansa. Eläkeikäisten päivittäinen kotityöaika on vielä pidempi kuin työikäisillä.

Työpanoksen lisäksi palvelujen tuottamiseen tarvitaan tuotanto­välineitä ja raaka-aineita myös kotitalouksissa. Kotitalous­tuotantoa mittaamalla saadaan tärkeää tietoa muun muassa palvelu­rakenteen muutoksista, ja sitä voidaan hyödyntää yhteiskunnan kehittämiseen.

Eri maiden välisissä vertailuissa bkt ei kuvaa hyvinvointia laajassa merkityksessä, sillä tehtäviä on jaettu eri tavoin yhteiskunnan ja kotitalouksien välillä. Kotitalous­tuotannon arvon laskemiselle ei toistaiseksi ole ollut yhdenmukaista, kansainvälistä menetelmää. Monissa maissa on tehty laskelmia, mutta menetelmät ovat poikenneet toisistaan, joten niitä ei voi suoraan vertailla.

UNECE:n (United Nations Economic Commission for Europe) alaisessa työryhmässä, jossa myös Suomi oli mukana, on tänä vuonna saatu valmiiksi kansain­väliset ohjeet, Guide on Valuing Unpaid Household Service Work, palkattoman kotityön arvon määrittämiseksi. Opas on tarkoitus julkaista vuoden 2017 aikana.

Suomen kotitaloustuotannon arvo on laskettu jo neljä kertaa: vuosille 2001, 2006 ja 2009 (Varjonen & Aalto 2006, 2010, 2013) ja nyt ovat valmiina myös vuoden 2012 laskelmat. Suomessa kehitetty ja käytetty menetelmä poikkeaa vain vähän uudesta kansainvälisestä menetelmä­ehdotuksesta. Tilastotiedot laskelmiin on saatu Tilastokeskuksesta ja tilastojen yhdistäminen on tehty Kuluttajatutkimus­keskuksessa, joka nykyisin on Helsingin yliopiston yksikkö.

Vuodelle 2012 laskettiin ainoastaan koko maan kotitalous­tuotannon arvo.  Aiempina vuosina on laskettu myös erilaisten kotitalouksien tuotannon arvo. Menetelmä on kuvattu vuoden 2009 Kotitalous­tuotannon arvolaskelmassa (Varjonen & Aalto 2013).[1]  

Eläkeikäisten kotitalouksien määrän kasvu lisännyt kotityöaikaa

Vuonna 2012 koko väestöllä oli yli 420 miljoonaa palkatonta kotityötuntia enemmän kuin vuonna 2009. Kotityöaika kotitaloutta kohden on erilaisissa kotitalouksissa viimeisimmän ajankäyttö­tutkimuksen (2009/2010) mukainen. Kotityöaika oli kuitenkin lisääntynyt, koska kotitalouksien määrä oli vertailu­vuosien välillä kasvanut 63 500 taloudella. Eniten oli kasvanut yli 65-vuotiaiden parien kotitalouksien määrä, joissa kotityöaika on keskimääräistä pidempi (vrt. Varjonen & Aalto 2013).

Kotityöaikaa tarkastellaan perustehtävittäin (asuminen, ruoka, vaatetus, sekä lasten, aikuisten ja lemmikkien hoiva ja hoito) ja Suomessa käytetyssä menetelmässä näihin perustehtäviin on sisällytetty niihin käytetyt kotityö­matkat ja muut aputoiminnot.

Perustehtäviin käytettiin yhteensä yli 3 600 miljoonaa tuntia, ja niihin liittyviä matkoja oli 553 miljoonaa tuntia vuonna 2012. Ostoksiin ja asiointiin sekä kodin taloudenpitoon ja suunnitteluun käytettiin vuodessa yhteensä 733 miljoonaa tuntia.

Vapaaehtoistyö tehdään palkatta toiselle kotitaloudelle tai organisaatioille. Vapaaehtois­työhön matkoineen käytettiin yhteensä 524 miljoonaa tuntia, josta selvästi suurin osa (76 %) muiden kotitalouksien auttamiseen ja 24 prosenttia vapaaehtois­työhön organisaatioissa.

Kotitaloustuotanto olisi kasvattanut bkt:ta 41 prosenttia vuonna 2012

Kotityön arvo vuonna 2012 oli 78,4 miljardia euroa. Verot ja tukipalkkiot huomioiden bkt:n ulkopuolisen kotitalous­tuotannon nettoarvonlisäys oli 77,5 miljardia euroa, eli keskimäärin 30 218 euroa[2] per kotitalous.

Kuvio 1. Koko maan kotitaloustuotannon rakenne 2001, 2006, 2009 ja 2012

Kuvio 1. Koko maan kotitaloustuotannon rakenne 2001, 2006, 2009 ja 2012

 

Kotityön arvo lasketaan kertomalla kotityöaika kotityö­palvelu­työntekijöiden tuntipalkalla (14,53 €/h),[3] ja lisäämällä siihen kotitöihin liittyvät verot ja veroluonteiset maksut sekä vähentämällä kotitöihin kohdistuneet tuet (esim. lastenkodin­hoidon tuki ja omaishoidon­tuki). Kotityön arvottamiseen on käytetty kotityö­palvelu­työntekijöiden tuntipalkkaa, koska he yleis­ammattilaisina tekevät samoja töitä kuin palkatonta kotityötä tekevät.

Kotitaloustuotannossa hyödynnetään erilaisia kodinkoneita ja muita pitkäkestoisia hyödykkeitä, jotka ovat tässä laskelmassa investointeja. Bkt:n ulkopuolisen kotitalous­tuotannon pääoman kulumisen arvo oli 5 140 miljoonaa euroa (kotitaloutta kohden 1 980 euroa). Pääoman kulumisessa on otettu kestokulutus­tavaroiden lisäksi huomioon myös puolikestävät tuotteet, joista esimerkiksi monet ruoanvalmistus­astiat ja ruokailu­välineet kestävät yli kymmen vuotta. 

Kotitaloustuotannon bruttoarvon lisäyksestä vuonna 2012 yhteensä 82,61 miljardia euroa jäi bkt:n ulkopuolelle. Siitä asumisen osuus oli suurin, 35 prosenttia ja ruuan toiseksi suurin, 32 prosenttia. Muiden toimintojen osuudet olivat selvästi pienempiä (hoivan 10 %, vaatetuksen 9 %, eläinten hoivan 4 % ja vapaaehtoistyön 8 %). Eri toimintojen suhteelliset osuudet tuotoksesta ovat pysyneet lähes samoina kuin aiempina vuosina.

Kuvio 2. Kotitaloustuotannon ja bkt:n vuotuinen arvon muutos, %

Kuvio 2. Kotitaloustuotannon ja bkt:n vuotuinen arvon muutos, %

 

Kotitaloustuotantoon tarvitaan työn ja tuotanto­välineiden lisäksi välituotteita (esim. elintarvikkeita sekä pesu- ja puhdistusaineita). Kun myös bkt:n ulkopuolisiin kotitöihin kohdistuneen välituotekäytön arvo (26 360 milj. euroa) huomioidaan, bkt:n ulkopuolisen tuotoksen arvo oli lähes 109 miljardia euroa – kotitaloutta kohden lähes 42 000 euroa. Eri toimintojen osuudet kokonais­kulutuksesta olivat säilyneet lähes ennallaan. Kulutusta koskevat tiedot on päivitetty vuoden 2012 Kulutus­tutkimuksen mukaisiksi ja samalla yhdenmukaistettu vastamaan kansantalouden tilinpidon lukuja.

Kotitaloustuotanto olisi kasvattanut vuoden 2012 bkt:ta (199,79 mrd. euroa[4]) 41 prosenttia eli vähän enemmän kuin aiempina vuosina, jolloin sen osuus on ollut hieman alle 40 prosenttia bkt:sta bruttopalkan mukaan laskettaessa. Nettopalkkaa käytettäessä kotitalous­tuotannon osuus bkt:sta on jäänyt hieman alle 30 prosentin.

Kun tarkastellaan myös aiempia laskelmia, voidaan todeta, että kotitalous­tuotanto on kasvanut suhteellisen tasaisesti eikä kotitalous­tuotannon rakenne perustehtävien välillä pääpiirteissään ole muuttunut. Suhteellisesti eniten on kasvanut pääoman kuluminen ja työn osuus. Sen sijaan välituotekäytön osuus tuotoksesta on hieman pienempi kuin aiemmin. Edellisestä laskelmasta (2009) bkt:n ulkopuolinen kotitaloustuotanto oli kasvanut 17 prosenttia (16 miljardia euroa) koko maan tasolla, mutta kotitaloutta kohden kasvua oli vain 14,5 prosenttia (5 235 euroa).

On toki muistettava, että kotityöaika tai rahan käyttö eivät kerro tekemisen tehokkuudesta eivätkä lopputuloksen laadusta. Kotitalous­tuotannon laskelmilla voidaan kuitenkin täydentää kuvaa kotitalouksien hyvinvoinnista. Tiukkoina aikoina, jolloin palkkatyön tarjonta on vähäistä, kotitaloudet voivat jossain määrin kompensoida hyvinvointiaan oman tuotannon avulla. Lisäksi kotitalous­tuotannon arvon laskelmat täydentävät kuvaa palvelujen siirtymisestä yhteiskunnan sektorien välillä.

Kristiina Aalto on projektisuunnittelija Kuluttajatutkimuskeskuksessa (Helsingin yliopisto) ja Katri Soinne suunnittelija Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.



[1] Varjonen J, Aalto K (2013) Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001–2009. Työselosteita ja esitelmiä 145. Kuluttajatutkimuskeskus. Helsinki.

[2] Vuonna 2012 bkt kotitaloutta kohti oli keskimäärin 76 992 euroa.

[3] Vertailupalkkoina olivat ESCO-luokkien 53221 (Kotityö­palvelu­työntekijät ja 532 Lähihoitajat, muut terveydenhuollon työntekijät ja kodinhoitajat) kaikkien sektorien kokonais­ansioiden mediaani­palkat.

[4] Bkt 2012: 199 793 milj. euroa (ESA2010, tammikuu 2015) Kansantalouden tilinpito National Accounts 2004-2013* sivu 7.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)