Kallis ruoka syö ostovoiman | Tieto & Trendit
Tieto & Trendit
Tieto&trendit 2/2013 4.4.2013 Ilkka Lehtinen

Kallis ruoka syö ostovoiman

Ravinnon kallistuminen on suurin tekijä Suomen muita euromaita nopeammassa inflaatiossa. Se uhkaa yhdessä pienten palkankorotusten kanssa kääntää kuluttajien ostovoiman laskuun.

Suomen inflaatio oli helmikuussa 1,7 prosenttia eli alhaisin sitten alkusyksyn 2010. Kuluttajahintaindeksiä nostivat vuoden aikana eniten verojen nousut sekä ravinnon kallistuminen, kulutuksen pääryhmistä ravinto ja liikenne. Näiden yhteenlaskettu osuus inflaatiosta oli 1,3 prosenttiyksikköä eli 80 prosenttia (Kuvio 1).

Kuvio 1. Kuluttajahintaindeksin 1,7 prosentin vuosimuutoksen 02/2012 – 02/2013 jakaantuminen pääryhmiin, helmikuu 2013

Lähde: Kuluttajahintaindeksi. Tilastokeskus  

Viime vuosina inflaation pääajureina toimineiden asumisen ja energian hintavaikutus oli helmikuussa lähes olematon.

Kun kuluttajahintaindeksistä poistetaan elintarvikkeiden, verojen ja korkojen vaikutukset, saadaan kansainvälisestikin käytetyn pohjainflaation vuosimuutokseksi 0,8 prosenttia. Markkinainflaatio on siis ravintoa lukuun ottamatta Suomessa tällä hetkellä todella alhaisella tasolla (Kuvio 2).

Kuvio 2. Kuluttajahintaindeksin 1,7 prosentin vuosimuutoksen jakautuminen, helmikuu 2013

Lähde: Kuluttajahintaindeksi. Tilastokeskus     

Mikä Suomessa mättää?

Ruuan hintaa ovat nostaneet veronkorotukset sekä maailmanmarkkinahintojen nousu. Merkittävä osa kallistumisesta on peräisin tuottajahintojen noususta. Vilja- ja lihatuotteiden sekä kananmunien tuottajahinnat ovat nousseet vuoden aikana 10-30 prosenttia (Kuvio 3).

Kuvio 3. Maatalouden tuottajahintojen vuosimuutos tammikuussa ja kuluttajahintojen helmikuussa 2013

Lähde: Kuluttajahintaindeksi ja Maatalouden tuottajahintaindeksi. Tilastokeskus

HUOM! Maidon tuottajahinta on samalla tasolla kuin vuosi sitten eli vuosimuutos on nolla.

Tuottajahinnan osuus ruuan kuluttajahinnasta on kuitenkin vain 5 – 40 prosenttia. Teollisuus, jakelu ja kauppa ovat ottaneet myös osansa hintojen noususta.

Lihan kotimainen tuotanto alittaa kotimaisen kysynnän, ja kananmunien tuottajahinta on noussut tuotannon supistuessa. Viljatuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat taas vaihteeksi nousussa.

Maidon kuluttajahinta nousi tammikuusta helmikuuhun 16,6 prosenttia. Kaikki maitotuotteet kallistuivat helmikuussa keskimäärin 4,3 prosenttia. Maidon kuluttajahintojen odotetaan nousevan vielä ainakin maaliskuussa. Toisaalta suomalaisten suosikki kahvi oli helmikuussa yli 13 prosenttia halvempaa kuin vuosi sitten.

Ravinnon reaalihinta, hintojen muutos suhteessa koko kuluttajahintaindeksiin, pysyi melko vakaana vuodesta 2000 vuoden 2007 loppuun saakka. Sen jälkeen ravinnon hinta on noussut selvästi yleistä hintakehitystä nopeammin (Kuvio 4). Ilman arvonlisäveron muutoksia vuosina 2009, 2010 ja 2013 ruuan reaalihinta on nyt 16 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2000.

Kuvio 4. Ravinnon reaalihinnan kehitys 2000 –2013 helmikuu, ilman ruuan arvonlisäveron muutoksia

Lähde: Kuluttajahintaindeksi. Tilastokeskus    

Suomessa ravinnon hintataso on ollut aiemminkin selvästi eurooppalaista keskitasoa korkeampi. Viime vuosien kehitys uhkaa kasvattaa eroa entisestään. Mikä on Suomen ongelma? EU:n sisällä kauppa on vapaata, ja tuottajahinnat ovat samalla tasolla. Meillä valitetaan korkeaa kustannustasoa, pieniä markkinoita, kilpailun puutetta ja syrjäistä sijaintia. Samoja selityksiä on kuultu vuosikausia. Olisiko jo aika avata tutkimukselle kaikki tietolähteet, jotta hintojen erolle ja muita nopeammalle hintakehitykselle saataisiin vihdoinkin selitys?

Ruotsissa ruoka kallistuu selvästi hitaammin

Suomessa ruuan hinnan vuosinousu oli tammikuussa nopeinta vanhoista EU-maista. Ruoka kallistui meillä 5,1 prosenttia vuoden aikana, euromaissa keskimäärin 3,1 prosenttia. EU:n uudemmissa jäsenmaissa ravinnon hinta nousi vuodessa keskimäärin viisi prosenttia.

Vuodesta 2008 ruuan hinta on noussut Suomessa vanhoista EU-maista toiseksi nopeimmin heti Britannian jälkeen (Kuvio 5). Suomessa ruuan hinta on noussut 13,3, Britanniassa 22 ja euromaissa keskimäärin 7,7 prosenttia. Uusissa EU-maissa ruuan hinta on noussut keskimäärin 17 prosenttia.

Kuvio 5. Elintarvikkeiden hintojen kehitys EU-maissa 2008 – 2013 tammikuu

Lähde: Eurostat

Ilman alv-muutoksia ruuan hinta olisi noussut Suomessa laskennallisesti noin 16 prosenttia. Ruuan kuluttajahinta on noussut viime vuosina Suomessa selvästi nopeammin kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Saksassa. Suomen ruuan hintaero suhteessa muihin EU-maihin on kasvussa.

Veroinflaatio sittenkin maltillista

Vuoden 2013 tammikuussa arvonlisäprosenttia nostettiin yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä nosti kuluttajahintoja reilut 0,6 prosenttiyksikköä. Autokoulun tuntimääriä lisättiin, ja maaliskuun alussa nousi varainsiirtovero. Ajo-opetuksen hinta on noussut joulukuusta 2012 helmikuuhun 2013 yli 20 prosenttia. Nämä kaikki yhdessä nostavat kuluttajahintoja noin 0,7 prosenttia.

Pohjalla ovat vielä huhtikuussa 2012 voimaan tulleet autoveron ja ajoneuvoveron korotukset. Kaikkiaan veronkorotusten laskennallinen vaikutus helmikuun indeksin nousuun oli 0,8 prosenttia.

Vaikka tällä hetkellä verojen osuus Suomen inflaatiosta on merkittävä, noin puolet, veroinflaatiomme on ollut melko maltillista viime vuosina verrattuna muihin EU-maihin (Kuvio 6). Veronkorotukset ovat nostaneet hintoja meillä nettomääräisesti 1,6 prosenttiyksikköä vuosina 2008 – 12, lähes saman verran kuin euroalueen maissa keskimäärin.

Kuvio 6. Verojen osuus yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin muutoksesta 2008 – 2012

Lähde: Eurostat

Suomessa on nostettu alkoholi-, tupakka-, polttoaine-, makeis-, virvoitusjuomaveroa kerran tai kaksi. Arvonlisäveroa on alennettu kauppa- ja ravintolaruuan osalta, ja toisaalta yleistä arvonlisäverokantaa on nostettu kahdella prosenttiyksiköllä. Lisäksi pienpalveluiden arvonlisäveroa on nostettu kokeilun jälkeen ja lehtien tilausmaksuille on tullut kymmenen prosentin arvonlisävero.

Kriisi näkyy Kreikan hinnoissa

Vanhoista EU-maista veroinflaation huippuna on Kreikka, jonka 10 prosentin hintojen noususta 60 prosenttia on peräisin välillisten verojen noususta. Myös Portugali, Espanja sekä Britannia ovat nostaneet reilusti välillisiä veroja. Ruotsi, Belgia ja Ranska eivät ole nostaneet välillisiä veroja käytännössä laisinkaan.

Uusista EU-maista Latvian, Liettuan, Romanian ja Unkarin inflaatiosta merkittävän osan selittävät välillisten verojen nousut.

Euroopan keskuspankin asiantuntijat ovat olleet huolestuneita Suomen nopeasta inflaatiosta finanssikriisin alun jälkeen. Vanhoista EU-maista Suomessa kuluttajahinnat ovat nousseet toiseksi nopeimmin Britannian jälkeen (Kuvio 7).

Kuvio 7. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) muutos, 2008 – 2013 tammikuu

Lähde: Eurostat

Verottoman YKHI:n kehitys on ollut Suomessa parin viimeisen vuoden aikana selvästi hitaampaa kuin yhdenmukaistetun tai kansallisen kuluttajahintaindeksin. Ilman verojen nousua Suomen inflaatio täyttäisi Euroopan keskuspankin kahden prosentin inflaatiotavoitteen.

Asumisen ja energian hinnat laskussa

Suomalaisten asumismenojen vuosinousu ilman sähköä ja lämpöä oli helmikuussa 0,7 prosenttia. Nopeimmin nousivat hoitovastikkeet, 7,7 prosenttia, ja vuokrat, 3,4 prosenttia. Asuntojen hintojen vuosinousu oli 2,4 prosenttia.

Asuntolainojen korot laskivat vuositasolla 35 prosenttia. Kaikkiaan korkojen lasku alensi indeksin vuosinousua 0,7 prosenttiyksikköä. Markkinakorkojen lasku näyttää pysähtyneen, mutta indeksissä korkojen lasku näkyy ainakin kesään asti, koska asuntolainakannan keskimääräinen korko laskee edelleen.

Nousupaineita on edelleen korjauskustannuksissa ja hoitovastikkeissa veronkorotusten ja korjauskulujen hintojen nousun takia.

Energian hintojen nousu on pysähtynyt toistaiseksi. Hinnat ovat lähellä vuoden takaista tasoa arvonlisäveron korotuksesta huolimatta. Energiatuotteiden seuraavat veronkorotukset tulevat voimaan ensi vuoden alussa.

Inflaatiopaineita ja palkkamalttia

Valtiovarainministeriön inflaatioennuste tälle vuodelle on 2,2 prosenttia. Jotta ministeriön ennuste toteutuisi, tulee helmikuun 1,7 prosentin inflaation nousta kesää kohden noin kahteen prosenttiin ja vuoden lopulla lähelle 2,5 prosenttia. Ennusteen toteutumiseen vaikuttavat raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat, dollarin ja euron vaihtosuhde sekä yleinen talouskehitys Euroopassa ja muualla maailmassa.

Ruuan hintakehitys pysyy jatkossakin keskimääräistä hintakehitystä nopeampana. Sama koskee energian hintaa. Maailmanlaajuinen lisääntyvä kysyntä nostaa öljyn hintaa jatkossakin.

Vuokrat jatkavat nousuaan riittämättömän tarjonnan vuoksi. Asuntojen ennustetaan kallistuvan heti, kun talous lähtee uudelleen nousuun.

Verojen ja energian hintojen nousu, rakennusmääräysten tiukkeneminen sekä asuntojen peruskorjaustarpeen lisääntyminen nostavat asumisen ylläpitokustannuksia lähivuosina.

Asuntolainojen korot ovat nyt pohjalla, ja suunta on lähivuosina ylöspäin.

Myös sähkön ja kaukolämmön hinta tulee nousemaan keskimääräistä nopeammin verotuksen ja ympäristövaatimusten mukana.

Kansainvälisestä hintakehityksestä ja Euroopan taloustilanteesta johtuen inflaatio uhkaa pysyä lähivuosina korkealla tasolla. Samaan aikaan Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta palkankorotusten on pysyttävä maltillisina. Tämä merkitsee sitä, että kuluttajien ostovoima kasvaa hitaasti, jos ollenkaan.

Hidastuva ostovoima taas vähentää yksityistä kulutusta ja sitä kautta bkt:n ja työllisyyden kasvua. Onko meillä edessä talouden sopeuttaminen finanssikriisiä edeltävälle tasolle? Suomen kansantalouden tila oli parhaimmillaan vuonna 2008. Sen jälkeen bruttokansantuote on laskenut, työttömyys lisääntynyt mutta reaalipalkat nousseet.

Leikitään hieman tilastoilla ja lasketaan, mitä pitäisi tapahtua, jotta viime vuoden lopun talousluvut olisivat vuoden 2008 tasolla: Bruttokansantuotteen tulisi nousta reilut kolme prosenttia, työttömyyden laskea neljänneksellä ja reaalipalkkojen 5,5 prosenttia.

Talouden mekanismit eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, että esimerkiksi reaalipalkkojen lasku toisi yksinään toivotun tuotannon, työllisyyden ja bkt:n nousun. Tähän tarvitaan viennin veturia eli koko Euroopan talouden piristymistä sekä tuottavuuden kasvua.

Löysä raha ei ole ruokkinut kysyntää

Euroopan keskuspankki lainasi taannoin pankeille tuhat miljardia euroa yhden prosentin korolla kolmeksi vuodeksi. Lisäksi EKP, IMF ja euromaat ovat ostaneet kriisimaiden valtion velkakirjoja parilla tuhannella miljardilla. Kansantaloustieteen oppikirjojen mukaan tämän pitäisi merkitä inflaation kiihtymistä.

EKP:n löysä rahapolitiikka ei johda kuitenkaan lyhyellä tähtäimellä inflaatioon. Rahat ovat menneet pankkien vakavaraisuuden parantamiseen, eivät reaalitalouden investointeihin. Entä mitä tapahtuu, kun EKP:n laina lankeaa maksuun?

Jos Euroopan talous ei ole lähtenyt nousuun ja pankit ovat edelleen huonossa kunnossa, EKP:lle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pidentää lainojen maksuaikaa ja pitää korot alhaisina. Toisaalta, jos talous elpyy, EKP:n tulisi imuroida markkinoilta liika raha oikeaan aikaan.

Euroopan rahoituskriisi takaa sen, että kysyntäinflaatio ei pääse valloilleen aivan lähivuosina. Pitkään jatkuva löysä rahapolitiikka voi kuitenkin johtaa jossakin vaiheessa inflaatioon. Toisaalta heikkenevä euro ja nopeampi inflaatio voivat olla keino päästä rahoituskriisistä. Tämän tempun kääntöpuolella on tuontihintojen nousu.

Euron vaihtosuhteen dollariin on ennustettu jatkuvasti heikkenevän. Todellisuudessa euron kurssi on vahvistunut. Heikoimmillaan kurssi käväisi 1,20:n tasolla ja oli tämän vuoden helmikuun alussa 1,36. Ennustelaitokset veikkasivat vuoden 2012 keväällä jopa 1,1:n vaihtokurssia. Tätä toivoo vientiteollisuus, vaan ei kuluttaja. Euron vahvistuminen loppukesästä 2012 on laskenut esimerkiksi bensiinin pumppuhintaa meillä parhaimmillaan lähes kymmenen senttiä litralta. Miksi euro pysyy vahvana, vaikka euroalueen talous taantuu?

Japanin tie vai valoa tunnelin päässä

Rahoituskriisi jatkuu, palkat nousevat hitaasti, inflaatio uhkaa kiihtyä, bruttokansantuote polkee paikoillaan, työttömyys kasvaa, EU-maiden budjettivajeet pysyvät suurina ja maiden velkaantuminen pahenee. Tässäkö on Euroopan talouden kuva lähivuosina? Onko Euroopalla edessään Japanin tie eli pitkäaikainen talouden alamäki ja alhaiset korot ilman positiivista talousvaikutusta.

Toisaalta positiivistakin on näköpiirissä. Pankkien rahoitustilanne on vähän parempi kuin vuosi sitten, valtioiden budjettialijäämät ovat pienenemässä, kriisimaiden valtionlainojen korot ovat laskussa, kehittyvien maiden talous jatkaa nousuaan ja auttaa osaltaan myös Eurooppaa. Markkinoilla on juuri nyt vahva usko siihen, että Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudet alkavat elpyä tämän vuoden lopulla tai viimeistään ensi vuoden alussa.

Kirjoittaja on Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastojen kehittämispäällikkö.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)