Onko yrittäjyydestä työllisyyden parantajaksi? | Tieto & Trendit

Uusin numero

1/2017
Tieto&trendit
Arkisto
Tieto & Trendit
Tieto&trendit 11.1.2017 Antti Katainen

Onko yrittäjyydestä työllisyyden parantajaksi?

Kirjoitin Tieto&trendit ‒ talous- ja hyvinvointikatsauksen numerossa 5/2016 yrittäjien lukum­äärän polkeneen paikallaan jo usean vuoden ajan. Saman­aikaisesti toisaalla kerrotaan yrittäjien luku­määrän nousseen viime vuosina ja yrittäjiksi ryhtyvän yhä useamman henkilön.

Molemmat kehitys­suunnat ovat yhtälailla oikein, sillä tulokset riippuvat tarkastelu­näkö­kulmasta sekä eri tieto­lähteissä käytetyistä menetelmistä ja määritelmistä.

Jotta välttyisimme vääriltä johto­päätöksiltä työ­markkinoiden kehityksestä, tarkastelen tässä artikkelissa ilmiön moni­muotoisuutta muutaman eri tieto­lähteen näkö­kulmasta. Keskityn tarkastelussa pääasiassa yrittäjiin, vaikka olen myös havainnut, että yrittäjät ja yritykset sekoitetaan julkisessa keskustelussa monta kertaa keskenään.

Tilastokeskuksessa yritysten ja yrittäjien luku­määriä tilastoidaan useassa eri tilastossa. Osa tiedoista saadaan kysymällä tiedot suoraan henkilöiltä tai yrityksiltä ja osa tiedoista saadaan hallinnollisina rekisteriaineistoina eri viran­omaisilta.

Yritysten luku­määrä­tietoja sekä tietoja aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä tuotetaan esimerkiksi yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastossa sekä aloittaneet ja lopettaneet yritykset -tilastossa. Tietoja yrittäjistä puolestaan julkaistaan työssäkäyntitilastossa, työvoimatutkimuksessa sekä kansantalouden tilinpidossa.

Kansantalouden tilinpidon tiedot yrittäjistä pohjautuvat merkittävästi työ­voima­tutkimukseen, jonka vuoksi kyseisten tilastojen tiedot yrittäjien luku­määristä ovat suhteellisen lähellä toisiaan ja lukumäärien kehityksessä on havaittavissa yhtäläisyyksiä (kuvio 1.)

Kuvio 1. Yrittäjien lukumäärä eri tilastoissa 1989–2014

Kuvio 1. Yrittäjien lukumäärä eri tilastoissa 1989 - 2014. Lähde: Tilastokeskus.

Lähde Tilastokeskus

Työssäkäyntitilaston tiedot poikkeavat sen sijaan selvästi edellä mainituista tilastoista sekä yrittäjien lukumäärän että sen muutoksen osalta.

Määritelmäerot vaikuttavat yrittäjien lukumääriin eri tilastoissa

Työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2014 lopussa noin 346 000 yrittäjää (ml. ilman korvausta työskentelevät yrittäjä­perheen­jäsenet). Samaan aikaan työssä­käynti­tilaston mukaan yrittäjiä ja yrittäjä­perheen­jäseniä oli ”ainoastaan” 240 000.

Tilastojen lukumääräerosta vajaa puolet (noin 49 000 yrittäjää) selittyy sillä, että työssäkäyntitilastossa nämä henkilöt on määritelty eläkeläisiksi. Palkan­saajiksi heistä määriteltiin yli 35 000. Työttömiksi luokiteltiin noin 7 000 henkilöä ja opiskelijoiksi vajaat 5 000 henkilöä. Työssäkäyntitilaston muut työ­voiman ulko­puolella olevat ryhmään sijoittui noin 7 000 työvoimatutkimuksessa yrittäjäksi määriteltyä.

Mistä tilastojen luokitteluerot johtuvat? Työssä­käynti­tilastossa yrittäjiksi määritellään sellaiset yli 18-vuotiaat henkilöt, joilla on yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalous­yrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus voimassa vuoden viimeisellä viikolla. Työvoima­tutkimuksen tiedot saadaan kysymällä asiaa henkilöiltä itseltään.

Mikäli henkilön yritystoiminta on pieni­muotoista ja kestää vain muutaman kuukauden tai yritystoiminnan tuloja on syntynyt alle sovitun määrän (noin 7 560 euroa vuonna 2016), ei henkilön tarvitse hankkia yrittäjien eläke­vakuutusta ja henkilöt päätyvät työssä­käynti­tilastossa muihin ryhmiin, esimerkiksi opiskelijoiksi, eläkeläisiksi tai palkka­töissä ollessaan työllisiksi palkan­saajiksi.

Työvoimatutkimuksessa yrittäjät-luokkaan päätymiseksi riittää, että henkilö on tehnyt tutkimusviikolla yrittäjä­työtä vähintään tunnin.

Molemmissa tilastoissa henkilöt voivat kuulua vain yhteen luokkaan (työllinen, työtön, opiskelija, eläkeläinen jne.), vaikka todellisuudessa he voivat esimerkiksi opiskella töiden ohessa tai työskennellä eläkkeellä ollessaan.

Mihin pääasiallisen toiminnan luokkaan henkilö eri tilastoissa lopulta päätyy, riippuu tilastossa käytettävästä luokittelu­järjestyksestä ja määritelmistä sekä mahdollisesti myös tiedon­keruu­tavasta.

Molemmissa esimerkki­tilastoissa työlliset henkilöt jaetaan yrittäjien lisäksi palkan­saajiin (ammattiasema). Henkilö voi kuulua vain toiseen näistä ryhmistä, vaikka hän hankkisikin elantonsa sekä palkansaajana että yrittäjänä.

Työssäkäyntitilastossa ammatti­asema riippuu henkilö­kohtaisten tulojen suuruudesta. Jos henkilön yrittäjätulot ovat suuremmat kuin palkka­tulot, hänestä tulee yrittäjä ja vastaavasti palkka­tulojen ollessa suuremmat henkilöstä tulee palkan­saaja.

Työvoimatutkimuksessa valinta tehdään haastattelu­tilanteessa.

Yrittäjien lukumäärä, kasvussa vai paikallaan?

Viime aikojen hallituso­hjelmissa on säännöllisesti huudettu uusien yrittäjien perään ja myös nykyinen hallitus on toistuvasti nostanut esille toiveen yritys­toiminnan lisääntymisestä työllisyyden ja kansantalouden pelastamiseksi.

Tilastojen valossa kehitys näyttää positiiviselta, sillä uusia yrityksiä perustettiin vuonna 2015 enemmän kuin vanhoja yrityksiä lopetti ja yrittäjien lukumäärä on ollut työvoima­tutkimuksen mukaan viime vuosina nousu­suunnassa (kuvio 2).

Kuvio 2. Yrittäjien lukumäärän kehitys 1997–2015

Kuvio 2. Yrittäjien lukumäärän kehitys 1997–2015. Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Lähde Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Maa-, metsä- ja kalatalousyrittäjien sekä palkatta työskentelevien yrittäjä­perheen­jäsenten luku­määrä on vähentynyt viime aikoina, mutta muiden yrittäjien lukumäärä on noussut vuodesta 1997 noin 29 prosenttia ja vuodesta 2010 vajaat 10 prosenttia verrattuna vuoteen 2015.

Työllisyyden kehittymisen kannalta on hieman huolestuttavaa, että yrittäjien lukumäärän kasvu on syntynyt pääasiassa yksin­yrittäjien määrän lisäyksestä. Saman­aikaisesti työnantaja­yrittäjien lukumäärä on polkenut lähes paikallaan.

Huolestuttavaa on myös se, että yksin­yrittäjien luku­määrän kehitys on suurelta osin jo yhden työuran tehneiden eläke­ikäisten ansiota.

Kun vuonna 1997 yksin­yrittäjien keski-ikä oli 43 vuotta ja heistä oli työssä­käynti­tilaston mukaan eläkkeellä vajaat 5 prosenttia, niin vuonna 2014 yksin­yrittäjistä oli työssä­käynti­tilaston mukaan eläkkeellä jo yli 14 prosenttia, ja heidän keski-ikänsä oli noussut 47 vuoteen.

Työmarkkinoiden ymmärtämiseksi on tunnettava eri tietolähteet

Koska ihmisten työpäivä koostuu yhä useammin eri­tyyppisistä tehtävistä ja toimeen­tuloa saadaan useasta tulolähteestä, tulee työ­markkinoita tarkasteltaessa tuntea käytettävät tieto­lähteet ja niiden ominaispiirteet hyvin, jotta ei tehtäisi vääriä johto­päätöksiä talouden tai työllisyyden kehittymisestä.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan lisää tietyn ikäisiä työllisiä ja työllisyys­tilastoissa yrittäjät ja palkansaajat ovat yhtä arvokkaita. Tilastoissa näkyvä yrittäjien luku­määrän nousu ei siis automaattisesti tarkoita työllisten luku­määrän nousua ja päinvastoin.

Yksi merkittävä keino kansan­talouden parantamiseksi on yksityisen kulutuksen lisääminen. Tähän usean työn tekeminen tai eläkkeellä yrittäminen antavat toki oman mahdollisuutensa, vaikkakin kokopäiväisen uuden nuoren yrittäjän saaminen mukaan työmarkkinoille olisi huomattavasti toivotumpi vastaus huutoon.

Koska yrittäjät ovat laajan mielen­kiinnon kohteena tällä hetkellä, ja heidän toiminnastaan halutaan lisää tietoa, toteutetaan Tilasto­keskuksessa yrittäjien työoloja kartoittava tutkimus ensi vuonna. Tuloksia tutkimuksesta on saatavissa vuonna 2018.

 

Kirjoittaja on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)