NEET-indikaattori kuvaa nuorten syrjäytymistä | Tieto & Trendit

Uusin numero

2/2017
Tieto&trendit
Arkisto
Tieto & Trendit
Teema Tieto&trendit 2/2016 27.4.2016 Liisa Larja, Liisa Törmäkangas, Marko Merikukka, Tiina Ristikari, Mika Gissler ja Reija Paananen

NEET-indikaattori kuvaa nuorten syrjäytymistä

Nuorten syrjäytymisestä kannetaan huolta pyrkimällä löytämään ratkaisuja, joiden avulla kukaan ei jäisi koulutuksen ja työ­markkinoiden ulko­puolelle. Nuorille, jotka eivät perus­asteen koulutuksen jälkeen suorita vähintään toisen asteen koulutusta, yhteis­kuntaan ja työ­elämään kiinnittyminen on muita vaikeampaa.

Tiedetään, että hyvin­vointi­ongelmat usein kasautuvat: perus­koulun jälkeistä jatko­tutkintoa vaille jäävillä nuorilla on enemmän toimeen­tulon sekä mielen­terveyden ongelmia.

Koska syrjäytymisen mittaaminen on vaikeaa, emme tiedä, kuinka paljon Suomessa on tällä hetkellä nuoria, joiden hyvin­voinnista on syytä olla huolissaan. Työttömyys­astetta on usein käytetty kriisi-indikaattorina.

Työttömyys­aste kuvaa kuitenkin syrjäytymistä varsin kehnosti, koska se mm. rajaa tarkastelun ulko­puolelle työvoiman ulko­puolella olevat, joilla syrjäytymis­riski on työttömiä suurempi (esim. Larja 2013).

Työttömyysasteen tilalle on ehdotettu ns. NEET-indikaattoria (Not in Employment, Education or Training) eli niiden nuorten osuutta ikä­luokasta, jotka eivät opiskele, työskentele tai ole varus­mies­palvelussa (emt.).

Nuorten elämän­tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja ns. NEET-status on varsin yleinen jossakin vaiheessa elämää. Nuoret odottavat opiskelujen tai armeijan alkamista, viettävät välivuotta, lukevat pääsy­kokeisiin tai lomailevat kesällä ilman kesä­työtä.

Kuinka huolissaan NEET-nuorista siis tulisi olla? Kertooko NEET-status syrjäytymisestä?

Lähdimme tutkimaan asiaa Kansallinen syntymä­kohortti 1987 -aineiston avulla, joka sisältää rekisteri­tietoja kaikista Suomessa vuonna 1987 syntyneistä nuorista (Paananen & Gissler 2013). Vuonna 2015 nämä nuoret täyttivät 28 vuotta ja syntymä­kohortti­aineistossa heitä on 59 476 (ks. tietolaatikko).

Analyysissa käytetty NEET-status on muodostettu rekisteri­tiedoista ja eroaa siten hieman virallisesta indikaattorista, joka on laskettu kysely­tutkimuksena tehtävästä Tilasto­keskuksen työvoima­tutkimuksen aineistosta. NEET-nuoriksi tässä analyysissa luetaan henkilöt, jotka eivät vuoden viimeisenä päivänä ole olleet työsuhteessa, kirjoilla oppi­laitoksessa, työ­voima­koulutuksessa eivätkä varus­mies­palvelussa. Mukana on siis henkilöitä, jotka ovat voineet opiskella tai olla töissä jonakin muuna aikana vuotta.

Kaikki NEET-nuoret eivät ole ns. syrjäytyneitä, vaan mukana on kotona lapsiaan hoitavia nuoria vanhempia, pääsykokeisiin valmistautuvia ja muita erilaisissa väli­vaiheissa olevia nuoria. Koska kyseessä on hyvin heterogeeninen joukko, on tärkeää tutkia, mitä näin karkea indikaattori kertoo nuorten syrjäytymisestä.

Tutkimuksessamme pyrimme selvittämään, erotteleeko NEET-indikaattori nuorista sellaisia, joista on syytä olla huolissaan. Tätä varten selvitimme, onko NEET-nuorilla muita enemmän mielen­terveys­palvelujen tai psyykenlääkkeiden käyttöä, rikollisuutta, toimeen­tulo­tuen käyttöä tai raskauksia alle 20-vuotiaina. Tutkimme myös NEET-statuksella olleiden nuorten myöhempää kouluttautumista.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen tavallista

Vuonna 1987 syntyneistä nuorista NEET-statuksella eli työn, koulutuksen ja varus­mies­palveluksen ulkopuolella on ollut vuosittain runsaat 10 prosenttia (taulukko 1).

Taulukko 1. Vuonna 1987 syntyneet nuoret ja NEET-nuorten osuus kohortista 2003 – 2012

Taulukko 1. Vuonna 1987 syntyneet nuoret ja NEET-nuorten osuus kohortista 2003–2012. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987-aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Alle 17-vuotiaana, eli juuri perus­koulun päättymisen jälkeen, NEET-nuoria oli noin 6 000 eli 11 prosenttia ikä­luokasta. Kaikista kohortin nuorista 16 ja 25 ikävuoden välillä on yhtenä tai useampana vuotena NEET-statuksella ollut 46 prosenttia, yhteensä noin 27 000 nuorta.

NEET-statuksella olevien nuorten suku­puoli­jakauma on varsin tasainen, koko kohortissa on yksi tai useampi NEET-merkintä pojilla (48 %) hieman useammin kuin tytöillä (45 %).

Hyvinvointiongelmat kasautuvat NEET-vuosien myötä

Syrjäytyminen yhdistetään usein köyhyyteen, mielen­terveyden ongelmiin ja epä­sosiaaliseen käyttäytymiseen kuten rikollisuuteen. NEET-statuksella olleilla nuorilla hyvin­voinnin ongelmista kertovien palveluiden käyttö on selkeästi yleisempää kuin niillä nuorilla, joilla NEET-vuosia ei ole.

NEET-statuksella olleista nuorista noin kolminkertainen osuus (35 %) on saanut toimeen­tulo­tukea tai tullut raskaaksi alle 20 vuotiaana (8,5 %), yli kaksinkertainen osuus on ostanut Kela-korvattuja psyyken­lääkkeitä, käynyt psykiatrisella poliklinikalla tai saanut rikostuomion ja yli nelin­kertainen osuus on ollut hoidossa psykiatrisella osastolla. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Toimeentulotukea, psykiatrista hoitoa tai rikostuomioita saaneiden ja raskauksia nuorella iällä kokeneiden 1987 syntymäkohortin nuorten osuudet NEET-statuksen mukaan 2003 –2012

Taulukko 2. Toimeentulotukea, psykiatrista hoitoa tai rikostuomioita saaneiden ja raskauksia nuorella iällä kokeneiden 1987 syntymäkohortin nuorten osuudet NEET-statuksen mukaan 2003–2012. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

*Tytöt: ei NEET n=15 780 ja NEET n=12 999
Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Kuviossa 1 esitetyistä tuloksista näkyy, että mitä useampana vuotena nuori on ollut NEET-statuksella eli koulutuksen tai työ­markkinoiden ulko­puolella, sitä toden­näköisemmin hänellä on ollut myös muita sosiaalisia tai psyykkisiä ongelmia[1] ja sitä toden­näköisempää on muiden hyvin­vointi­ongelmiin liittyvien palveluiden kuten Kela-korvattujen psyyken­lääkkeiden, psykiatrisen erikois­sairaan­hoidon tai toimeentulotuen käyttö.

Kuvio 1. Vuonna 1987 syntyneiden nuorten NEET-vuosien määrän yhteys hyvinvointiongelmiin. NEET-vuosien kertymistä on tarkasteltu aikavälillä 2003 – 2012.

Kuvio 1. Vuonna 1987 syntyneiden nuorten NEET-vuosien määrän yhteys hyvinvointiongelmiin. NEET-vuosien kertymistä on tarkasteltu vuosina 2003–2012. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987-aineisto: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

NEET-vuosien kertyminen on yhteydessä myös saatujen tuomioiden sekä teiniraskauksien lisääntymiseen.

NEET-statuksesta riippumatta tytöillä on enemmän psykiatrian poliklinikka­hoitoja ja psyyken­lääkkeiden käyttöä ja pojilla rikos­tuomioita.

Lyhytkin aika työn ja koulutuksen ulkopuolella on riski hyvinvointiongelmiin

Mielenterveyden ongelmat, erityisesti mieliala­häiriöt, korostuvat NEET-vuosien kertyessä. Ne ovatkin yksi merkittävä riskitekijä syrjäytymisen prosessissa. Niistä syntymä­kohortin nuorista, joille NEET-vuosia oli kertynyt kuusi, oli 18 prosentilla diagnosoitu mieliala­häiriö (F30-39) ja 14 prosentilla ahdistuneisuus­häiriö (F40-49) THL:n hoito­ilmoitus­rekisterin perusteella.

Yhden kerran NEET-statuksen saaneilla vastaavat osuudet olivat 4,6 prosenttia ja 3,7 prosenttia. Mikäli NEET-statuksia ei ollut ollenkaan, näitä diagnooseja oli alle kolmella prosentilla nuorista.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhain alkavat mielen­terveyden ongelmat lisäävät mm. koulunkäynnin ongelmia ja sen vuoksi kouluttamattomuuden riskiä. Toisaalta myös pitempään jatkunut koulutuksen ja työ­elämän ulko­puolisuus lisää mielen­terveys­ongelmien riskiä.

Valtaosa NEET-nuorista on NEET-statuksella koko tarkastelu­ajalla kuitenkin vain yhden kerran (n=12 161, 44 %). Ei ehkä ole kovin yllättävää, että useat peräkkäiset NEET-statukset ovat yhteydessä sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Tärkeä kysymys onkin siis, onko työn ja koulutuksen ulkopuolella olo vain yhtenä vuotena yhteydessä sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin.

Tuloksistamme (kuvio 2) käy ilmi, että vain yksi NEET-status kaksin­kertaistaa toimeen­tulo­tukeen turvautumisen riskin (10 % vs. 21 %), lisää riskiä psykiatrian poliklinikka­käynteihin ja psyyken­lääkkeiden ostoihin (8 % vs. 12 %), kaksin­kertaistaa riskin psykiatrian osasto­käynteihin (2 % vs. 4 %), ja lisää riskiä rikostuomioihin (5 % vs. 8 %) ja raskauteen alle 20-vuotiaana (6 % vs. 10 %).

Kuvio 2. Hyvinvointiongelmien yhteys NEET-vuosien määrään 2003 – 2012 syntymäkohortin 1987 nuorilla

Kuvio 2. Hyvinvointiongelmien yhteys NEET vuosien määrään 2003–2012 syntymäkohortin 1987 nuorilla. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

*Tytöillä: ei NEET-statuksia n=15 780; yksi NEET-status n=6 015; 2 – 3 NEET-statusta n=4 058.
Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Vaikka riskit kasvavat NEET-statusten määrän myötä, on jo yhtenä vuotena koulutuksen ja työn ulkopuolella oleminen yhteydessä sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien riskin kasvuun.

17 – 18-vuotiaat NEET-nuoret kriittisin ryhmä

Nuorten opiskelua ja työllistymistä edistävien palveluiden kehittämisen kannalta on tärkeää tietää, missä iässä NEET-status lisää sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien riskiä eniten. Kuviosta 3 havaitaan, että NEET-statuksella 17- ja 18-vuotiaana olleet nuoret olivat kaikkein suurimmassa riskissä kasautuvien ongelmien suhteen. Tällöin NEET-status koko ikäluokassa oli harvinaisin (4 – 5 %).

Kuvio 3. Toimeentulotukea saaneiden ja psyykenlääkkeitä ostaneiden nuorten osuudet sekä rikostuomioita saaneiden poikien ja alle 20-vuotiaana raskaana olleiden tyttöjen osuudet eri-ikäisinä NEET-statuksen mukaan syntymäkohortin 1987 nuorista. Klikkaa kuva suuremmaksi.

*Poikien määrät NEET-statuksella eri ikävuosina: 16-v. 3 624; 17-v. 1 256; 18-v. 1 381; 19-v. 4 726; 20-v. 3 751.
** Tyttöjen määrät NEET-statuksella eri ikävuosina: 16-v. 2 743; 17-v. 1 375; 18-v. 1 414; 19-v. 4 775; 20-v. 3 430.
Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto

Kyse on siis pienestä, mutta kriittisestä ryhmästä. NEET-statuksella 17- tai 18-vuotiaana olleista nuorista 39 prosentilla (35 % pojista ja 42 % tytöistä) oli psyyken­lääke­ostoja vuoteen 2008 mennessä (kuvio 3). Vastaavasti niillä, joilla ei NEET-statusta ollut näinä ikä­vuosina, psyyken­lääke­ostoja oli 8 prosentilla pojista ja 15 prosentilla tytöistä. Psykiatrian poliklinikalla hoitoa saaneiden osuudet olivat samansuuruiset kuin lääkkeitä käyttäneiden osuudet.

Toimeentulotukea vuosina 2002 – 2008 saaneiden osuus oli korkein niillä nuorilla, joilla oli NEET-status 18-vuotiaana, noin 61 prosentilla (67 % tytöistä ja 57 % pojista). Niistä nuorista, joilla ei ollut 18-vuotiaana NEET-statusta, 21 prosenttia tytöistä ja 17 prosenttia pojista oli saanut toimeen­tulo­tukea vähintään kerran.

Pojilla rikostuomion saaneiden osuudet olivat kolmin­kertaisia tyttöihin nähden, ja 18-vuotiaana NEET-statuksella olleista pojista 37 prosentilla oli rikos­tuomio 21 ikä­vuoteen mennessä. Jos 18-vuotiaana ei NEET-statusta ollut, rikos­tuomioita oli 13 prosentilla pojista. Vastaavasti tytöillä NEET-status 18-vuotiaana oli selvimmin yhteydessä raskauksiin alle 20-vuotiaana.

NEET-nuoret jäävät usein perusasteen koulutuksen varaan

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on ehdotettu oppi­velvollisuus­iän nostoa yhdellä vuodella. Taustalla on oletus, että siirtymä perus­koulusta jatko-opintoihin on nuorille kaikkein kriittisin vaihe. Aineistomme tukee oletusta peruskoulun päättymis­vaiheen kriittisyydestä, joskin 16-vuotiaana NEET-status on melko yleinen (11 % ikäluokasta).

Ne nuoret, jotka ovat NEET-statuksella 17- tai 18-vuotiaana (n. 5 % ikäluokasta), ovat muita suuremmassa riskissä jäädä jatko­koulutuksen ulko­puolelle. NEET-statuksella 16-vuotiaana olleista nuorista yli puolet (56 %) oli vailla perus­koulun jälkeistä tutkintoa vielä 21 – 22-vuotiaana.

NEET-statuksella 17-vuotiaana olleista vailla toisen asteen koulutusta tässä vaiheessa oli 83 prosenttia nuorista ja NEET-merkinnän 18-vuotiaana saaneista jopa 92 prosenttia ei ollut suorittanut mitään tutkintoa perus­koulun jälkeen. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Vuonna 1987 syntyneiden nuorten koulutusaste 21 – 22-vuotiaana vuoden 2009 kesäkuussa iän ja NEET-statuksen mukaan

Kuvio 4. Vuonna 1987 syntyneiden koulutusaste 21–22-vuotiaana vuoden 2009 kesäkuussa iän ja NEET-statuksen mukaan. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Merkille pantavaa on, että kolmas­osalla NEET-statuksella 17-vuotiaana olleista nuorista ei ollut yhteis­haun hakutoivetta perus­koulun päättyessä, eli he eivät toden­näköisesti olleet hakeneet jatko­koulutukseen.

NEET-statuksella 19-vuotiaana olleista nuorista lähes puolet tytöistä (47 %) ja neljäs­osa pojista (27 %) oli valmistunut lukiosta tai suorittanut korkea­koulu­tutkinnon 22-vuotiaana ja joka kolmannella (34 prosentilla) oli jokin muu toisen asteen tutkinto suoritettuna.

Toisin sanoen 19-vuotiaana NEET-statuksella olevien ryhmä on melko hetero­geeninen, eikä riski perus­koulutuksen varaan jäämisestä ole merkittävä. Tässä vaiheessa NEET-merkinnän saaneissa on toden­näköisesti mukana väli­vuotta pitäviä, alaa vaihtavia tai esimerkiksi pääsykokeisiin valmistautuvia nuoria.

Koulutuksessa on suku­puoli­eroja: tytöillä on useammin ylioppilas- tai korkeakoulu­tutkinto ja pojilla useammin muu toisen asteen tutkinto. Niiden nuorten ryhmissä, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, sukupuolierot ovat hyvin pieniä riippumatta NEET-statuksesta.

NEET-status 17- ja 18-vuotiaana ennustaa siis myöhempää koulutuksen puutetta, mikä vahvistaa edellä esitettyä iän mukaista riskiä ongelmien kasautumiselle. Lisäksi, mitä enemmän NEET-vuosia kertyi, sitä todennäköisemmin nuori oli vailla toisen asteen tutkintoa 22-vuotiaana.

Nuorista, joilla ei ollut NEET-statusta yhtenäkään vuotena, oli 65 prosenttia suorittanut vähintään ylioppilastutkinnon 22-vuotiaana, eli viisi vuotta perus­koulun päättymisen jälkeen (kuvio 5).

Kuvio 5. 1987 syntymäkohortin nuorten koulutusaste vuoden 2009 kesäkuussa suhteessa NEET-vuosien määrään 2003  – 2012

Kuvio 5. 1987 syntymäkohortin nuorten koulutusaste vuoden 2009 kesäkuussa suhteessa NEET-vuosien määrään 2003–2012. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987-aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Perus­koulun varassa oli enää 8 prosenttia tästä ryhmästä. NEET-status yhtenä vuotena oli yhteydessä huomattavasti pienempään toden­näköisyyteen suorittaa ylioppilas­tutkinto (48 %) ja perus­koulun varassa oli kaksin­kertainen määrä eli 17 prosenttia.

Kahtena vuotena NEET-statuksella olleista peruskoulun varassa oli jo 26 prosenttia ja kolme NEET-statusta keränneistä 35 prosenttia. Kuutena vuotena NEET-statuksella olleista perus­koulun varassa oli jopa 56 prosenttia.

Toisen asteen tutkinnon suorittaneille NEET-nuorille myös työllistyminen oli vaikeaa: tutkinnosta huolimatta työssäoloa ei seuranta-aikana juuri kertynyt. Vaikka jatko-opintoihin siirtyminen perus­koulun jälkeen on merkittävä vaihe nuorten elämässä, myös tutkinnon suorittaneiden työllistymisen tukeminen on otettava paremmin huomioon.

Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa NEET-vuosien määrään

Vanhempien koulutus­tausta tai toimeen­tulo­tuen saanti ennustavat nuoren NEET-statusta. Aiemmin on havaittu, että vanhempien vaikeudet lisäävät heidän lastensa hyvin­voinnin ongelmia (esim. Paananen ym. 2012).

Tutkimus­tulosten mukaisesti vanhempien vaikeudet ovat yhteydessä myös heidän lastensa NEET-vuosien määrään. Mitä enemmän NEET-vuosia nuorella oli, sitä useammin taustalla oli perheen sisäisiä ongelmia toimeen­tulon, perhe­suhteiden, koulutuksen tms. osalta (kuvio 6).

Kuvio 6. Vanhempien koulutus, sosioekonominen asema, toimeentulotuen käyttö ja perhemuoto suhteessa vuonna 1987 syntyneelle nuorelle kertyneiden NEET-vuosien määrään

Kuvio 6. Vanhempien sosioekonominen asema, toimeentulotuen käyttö ja perhemuoto suhteessa vuonna 1987 syntyneelle nuorelle kertyneiden NEET-vuosien määrään. Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineisto; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Vanhempien vaikeuksia oli huomattavasti enemmän jo niillä nuorilla, joilla oli vain yksi NEET-vuosi, kuin niillä, joilla NEET-vuosia ei ollut.

Nuorten ongelmiin tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja

NEET on varsin karkea indikaattori nuorten hyvin­voinnin tai syrjäytymisen kuvaamiseen: joukkoon kuuluu paljon ns. tavallisia nuoria, joilla ei ole sosiaalisia eikä psyykkisiä ongelmia. NEET-status, eli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olo, on osittain varsin tavallinen vaihe nuoren elämässä.

Tässä artikkelissa pohdimme, onko NEET-asteen käyttäminen syrjäytymis­indikaattorina perusteltua ja onko NEET-status yhteydessä muihin hyvinvoinnin ongelmiin.

Vaikka työn ja opiskelun ulko­puolella oleminen on tavallinen ilmiö nuorten elämässä, NEET-statuksella olleilla nuorilla on muita nuoria useammin erilaisia hyvin­vointi­ongelmia. NEET-status oli yhteydessä lisääntyneeseen toimeen­tulo­tuen tarpeeseen, mielen­terveyden ongelmiin, rikollisuuteen, teini­raskauksiin sekä perusasteen koulutuksen varaan jäämiseen.

Voidaan siis sanoa, että NEET-aste kuvaa nuorten hyvinvointia myös yleisesti.

Tutkimustulosten mukaan NEET-vuosien kertyminen kertoo myös muista ongelmista ja näiden ongelmien kasaantuminen ilmenee myös NEET-vuosien lisääntymisenä. Yhteys oli huomattavissa jo niillä, joilla on vain yksi NEET-vuosi.

NEET-vuosien kertyminen näyttää kuitenkin olevan erityisen ongelmallista, joten NEET-nuorten määrän ohella olisi järkevää seurata niiden nuorten osuutta, joilla NEET-statuksia on enemmän kuin yksi.

Erityisesti 16 – 18 -vuotiaana NEET-status ennakoi koulutuksen vähäisyyttä ja ilmenee mielen­terveyden ja sosiaalisten ongelmien lisääntymisenä. 19-vuotiaissa on mahdollisesti ns. väli­vuosien pitäjiä, jolloin NEET-status ei ole yhteydessä muiden ongelmien kasaantumiseen. 16-vuotiaana, eli peruskoulun päättymisen jälkeen, NEET-status oli melko yleinen, noin joka kymmenes nuori oli tällöin koulutuksen ja työ­elämän ulkopuolella. Indikaattorina NEET-statusta kannattaisikin siis seurata ikäryhmittäin, mutta erityisesti painottaen 16 – 18 -vuotiaiden NEET-nuorten määrän seuraamista.

Vanhempien vaikeudet vaikuttavat omalta osaltaan heidän lastensa kouluttautumiseen tai työllistymiseen. Ylisukupolvisessa ketjussa ongelmat kietoutuvat toisiinsa, kasaantuvat ja siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.

Tämä on erityisen ongelmallista ja vaatii varhaisia ehkäiseviä toimia, jossa varhais­kasvatus ja koulu ovat avainasemassa. Koulun­käyntiä ja koulussa viihtymistä on tuettava. Yksilön hyvin­voinnin ohella tärkeää on myös koulu­yhteisön hyvin­vointi.

Koulutuksen ja työ­elämän ulko­puolella olo – jota NEET-indikaattori kuvaa – on yhteydessä psyykkisen terveyden ja toimeen­tulon ongelmiin ja rikollisuuteen. Vaikka kaikki NEET-nuoret eivät olekaan syrjäytyneitä, on indikaattori käyttö­kelpoinen: myös muut sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat ovat yhteydessä NEET-statukseen.

Indikaattoria seurattaessa on muistettava, että nuorten kouluttautumisen ja työ­elämään kiinnittymisen parantamiseksi tarvitaan kokonais­valtaisia, sektori­rajat ylittäviä ratkaisuja. Koulutus-, työllistymis- ja kuntoutustoimia suunnattaessa on kiinnitettävä huomiota nuorten yksilöllisiin tarpeisiin.

Palvelu­rakenteessa on otettava huomioon mm. että NEET-nuorista viidennes käyttää psyyken­lääkkeitä ja 35 prosenttia on toimeentulotuen piirissä, joten tavanomaiset työllisyyden edistämisen palvelut ja -tuki eivät näitä nuoria tavoita ja vastaa nuorten NEET-statukseen mahdollisesti johtaviin tekijöihin.

Jos nuorten NEET-vuosia halutaan ehkäistä, on toimittava varhaisessa vaiheessa ja otettava huomioon myös perheiden tilanne. Hyvin­voinnin ongelmat alkavat usein jo perus­koulu­iässä ja jopa tätäkin aiemmin. Tällöin peruskoulun päättyessä jatko­koulutukseen hakeutuminen, kouluttautuminen tai työllistyminen voi muiden, esimerkiksi kouluun liittyvien vaikeuksien tai mielen­terveys­ongelmien takia olla vaikeaa.

Tieto tukea tarvitsevien määrästä sekä hyvin­vointia uhkaavista ja suojaavista tekijöistä on ehkäisevän ja hyvinvointia tukevan työn edellytyksenä.

Kirjoittajat:

Liisa Larja, yliaktuaari, Tilastokeskus

Liisa Törmäkangas, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Marko Merikukka, tilastotutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tiina Ristikari, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Mika Gissler, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Reija Paananen, tutkija, Diakonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Larja, Liisa 2013. Nuorten elinoloja ei voi kuvata pelkän työttömyysasteen avulla. Hyvinvointikatsaus 1/2013.

Paananen, Reija & Ristikari, Tiina & Merikukka, Marko & Rämö, Antti & Gissler, Mika 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallisen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Helsinki:Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.

Paananen, Reija & Gissler, Mika 2013. Cohort Profile: The 1987 Finnish Birth Cohort. International Journal of Epidemiology. Volyme 41, Issue 4.

-----------------------------------

Vuoden 2008 loppuun mennessä vuoden 1987 syntymä­kohortin henkilöistä oli kuollut 497 ja muuttanut pysyvästi ulkomaille 659 henkilöä ja vuoden 2012 loppuun mennessä kuolleita oli 658 ja pysyvästi ulkomaille muuttaneita 760. Kuolleet ja ulko­maille muuttaneet on poistettu NEET-muuttujasta eivätkä he ole mukana taulukon 1 luvuissa. Kuvion 3 luvuissa he kuitenkin ovat mukana ”ei NEET” -ryhmässä.

Artikkelissa NEET-statuksia on tarkasteltu vuosina 2003 – 2012, jolloin kohortin nuoret olivat 16 – 25-vuotiaita. Tiedot toimeen­tulotuen tai mielen­terveys­palvelujen käytöstä, rikollisuudesta ja raskauksista sekä kohortin vanhemmista olivat saatavilla vuoden 2008 loppuun asti ja tieto koulutuksesta sekä kohortin nuorilta että heidän vanhemmiltaan on kesäkuulta 2009.

-----------------------------------



[1] Tulosten tarkastelussa on jatkossa keskitytty niihin syntymäkohortin nuoriin, joilla NEET-vuosia on kertynyt enimmillään kuusi vuosien 2003–2012 aikana. Seitsemästä kymmeneen vuotta NEET-statuksella olevissa (yhteensä 1 724 henkilöä) on monella tavalla eriytyneitä ryhmiä, kuten vakavan vamman tai sairauden kanssa eläviä henkilöitä, joiden toimintakyky ja työssäolomahdollisuudet ovat lähtökohtaisesti muita heikommat. THL:n hoitoilmoitusrekisterin ja Kelan rekisterien perusteella arvioituna 7–10 vuotta NEET-statuksella olleista ainakin neljäsosalla on taustalla vammaisuuden, sairauden tai muun tekijän aiheuttama työkyvyttömyys tai alentunut toimintakyky. Tällöin NEET-vuosien kertyminen ei myöskään kuvaa nuoren syrjäytymistä sillä tavoin kuin sitä tässä tutkimuksessa halutaan tarkastella.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)