Yhä useampi eläkeläinen tekee työtä | Tieto & Trendit
Tieto & Trendit
Tieto&trendit 1/2015 27.3.2015 Topias Pyykkönen ja Jari Kannisto

Yhä useampi eläkeläinen tekee työtä

Pixhill.com

Kuva: Pixhill.com

Työssä käyvien 63–67-vuotiaiden eläkkeensaajien määrä on nelinkertaistunut 2000-luvulla. Samalla heidän osuutensa ikäryhmästä on kasvanut yli 2,5-kertaiseksi.

Työllisyys­asteen nousuun on vaikuttanut merkittävästi vuoden 2005 työeläke­uudistus, jonka seurauksena vanhuus­eläkkeelle on voinut jäädä joustavasti 63–68-vuotiaana. Ennen eläke­uudistusta yleinen vanhuuseläke­ikä oli 65 vuotta ja eläkeläisten työssäkäynti oli vähäistä.

Artikkelissamme tarkastelemme, missä ammateissa eläkeläiset työskentelevät ja poikkeavatko eläkeläisten ammattiryhmät muista ammattiryhmistä. Tarkastelua varten poimimme Tilastokeskuksen työssäkäynti­tilaston aineistosta vuosien 2010–2012 lopussa työlliset henkilöt, jotka saivat myös eläkettä (ks. tietolaatikko artikkelin lopussa).

Perusjoukkoon kuului noin 126 000 eläkkeen­saajaa, joista ryhmä ”muut eläkkeet” rajattiin tarkastelun ulkopuolelle vähäisen määrän vuoksi.

Alle 63-vuotiaat työlliset eläkeläiset saivat useimmiten joko työ­kyvyttömyys­eläkettä (58 %) tai osa-aikaeläkettä (35 %). Sen sijaan 63 vuotta täyttäneistä työllisistä eläkeläisistä kolme neljästä oli vanhuus­eläkkeellä ja joka viides osa-aikaeläkkeellä. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Työlliset eläkkeensaajat eläkelajin ja iän mukaan 2010–2012

Taulukko 1. Työlliset eläkkeensaajat eläkelajin ja iän mukaan 2010–2012. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja osa-aikaeläke

Tässä tarkastelussa työssäkäyvä eläkeläinen saa vanhuus-, työ­kyvyttömyys- tai osa-aikaeläkettä.

Osa-aikaeläkkeen voi ottaa 61–67-vuotiaana ja sen saaminen edellyttää työnteon jatkamista. Usein osa-aikaeläkkeelle siirrytäänkin joksikin aikaa ennen vanhuus­eläkkeelle jäämistä ja samalla vähennetään työaikaa.

Yleensä osa-aikaeläkkeellä jatketaan samassa työssä kuin aiemmin, mutta laki ei tätä edellytä.

Myös työkyvyttömyys­eläkettä saava voi käydä töissä. Täyden työkyvyttömyys­eläkkeen saajalle laki sallii vain vähäisen työnteon, mutta jos työkyvyttömyys­eläke on myönnetty osaeläkkeenä, henkilön oletetaan jatkavan työelämässä eikä työntekoa ole rajoitettu.

Osaeläkkeen määrä on puolet täyden työkyvyttömyys­eläkkeen määrästä. Tavoitteena on siis pitää eläkkeensaaja työelämässä jäljellä olevan työkyvyn puitteissa ja korvata alentuneen työkyvyn aiheuttamaa ansion­menetystä. Kolme neljästä osaeläkettä saavasta tekeekin työtä.

Vuoden 2013 lopussa Suomessa maksettiin työkyvyttömyys­eläkettä 240 000 henkilölle, joista vajaat kymmenen prosenttia sai osaeläkettä.

Osa-aikaeläkkeen ja työkyvyttömyys­eläkkeen rinnalla työntekoa on siis rajoitettu ja rajoitusten rikkominen voi johtaa eläkkeen lakkauttamiseen.

Vanhuuseläkettä saava voi tehdä työtä rajoituksitta. Työtä voi tehdä niin paljon kuin haluaa ja kykenee. Nykysäännösten mukaan eläkkeen rinnalla tehty työ kartuttaa myös lisää eläkettä. Uusi eläke karttuu 1,5 prosenttia vuotuisista ansioista ja sen voi saada maksuun 68 vuotta täytettyään.

Eläkeläismiehet ovat autonkuljettajia ja eläkeläisnaiset hoitajia

Eläkettä saavien työllisten ammatit ovat lähes samat eläkelajista riippumatta (kuvio 1).

Kuvio 1. Työllisten ammattiryhmät yleisyysjärjestyksessä 2010–2012

Kuvio 1. Työllisten ammattiryhmät yleisyysjärjestyksessä 2010–2012. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Kaikkien työllisten yleisin ammattiryhmä oli palvelu- ja myynti­työntekijät. Näin oli myös työllisillä eläkkeen­saajilla lukuun ottamatta osa-aikaeläkeläisiä, joiden joukossa oli enemmän erityis­asiantuntijoita ja asiantuntijoita kuin palvelu- ja myynti­työntekijöitä.

63 vuotta täyttäneitä työllisiä oli aineistossa yhteensä 109 000. Heistä 40 000 sai vanhuus­eläkettä.

Töitä jatkettiin yli 63-vuotiaana jäämättä eläkkeelle erityisesti asiantuntija­tehtävissä (johtajat, erityis­asiantuntijat ja asiantuntijat) sekä maanviljelijöinä (vrt. kuvio 2).

Kuvio 2. 63–74-vuotiaat vanhuuseläkkeellä työskentelevät ja ilman eläkettä työssä jatkavat ammateittain 2010–2012

Kuvio 2. 63–74-vuotiaat vanhuuseläkkeellä työskentelevät ja ilman eläkettä työssä jatkavat ammateittain 2010–2012. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Eläkkeen rinnalla työtä tekevien ammatit olivat useimmiten työntekijä­ammatteja. Esimerkiksi vanhuus­eläkkeen rinnalla työskentelevistä joka viides työskenteli palvelu- tai myynti­työntekijänä, kun taas ilman eläkettä työskentelevistä useampi kuin joka viides oli erityis­asiantuntija.

Miehet ja naiset jakautuvat eri ammatteihin myös eläkkeen rinnalla työskentelevien joukossa (vrt. taulukko 2).

Taulukko 2. Työllisten ammattiryhmät yleisyysjärjestyksessä sukupuolen mukaan, prosenttia

Taulukko 2. Työllisten ammattiryhmät yleisyysjärjestyksessä sukupuolen mukaan, prosenttia. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Ainoastaan opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat olivat sekä miesten että naisten yleisempien ammattien joukossa. Opetusalan työllisistä eläkkeen­saajista merkittävä osa työskenteli kansalais­opistoissa.

Naisista 18 prosenttia työskenteli hoiva­palveluiden ja terveydenhuollon työntekijöinä ja miehistä 17 prosenttia kuljetus­työntekijöinä. Kumpikin ryhmä edustaa noin kymmentä prosenttia kaikista vanhuus­eläkkeen rinnalla työskentelevistä. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelevien yleisimmät ammatit sukupuolen mukaan (pl. tuntemattomat)

Taulukko 3. Vanhuuseläkkeen rinnalla työskentelevien yleisimmät ammatit sukupuolen mukaan (pl. tuntemattomat). Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Eläkeikäisten työllisten, jotka eivät saaneet eläkettä, yleisin ammatti oli ”liike-elämän ja hallinnon asiantuntija” (vrt. kuvio 2). Heistä lähes 70 prosenttia oli naisia. Toiseksi yleisin ammatti oli maanviljelijä, joista kolme neljästä oli miehiä. Muita yleisiä eläke­ikäisten naisten ammatteja olivat hoivapalvelu­työntekijät (12 %) ja siivoojat (9 %). Miehet työskentelivät useimmiten maanviljelijöinä (10 %) tai kuljetus­työntekijöinä (8 %). (Taulukko 4.)

Taulukko 4. Eläkeikäisten työllisten, jotka eivät saa eläkettä, yleisimmät ammatit sukupuolen mukaan

Taulukko 4. Eläkeikäisten työllisten, jotka eivät saa eläkettä, yleisimmät ammatit sukupuolen mukaan. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Osa-aikaeläkeläisissä runsaasti asiantuntijoita

Aineisto sisälsi 37 000 osa-aikaeläkettä saavaa. Osa-aikaeläke edellyttää työntekoa, joten tämä joukko oli työllisiä.

Vaikka nyt osa-aikaeläkkeen alaikäraja on 61 vuotta, vuonna 2010 osa-aikaeläkkeen saattoi ottaa 58–67-vuotias. Näin ollen on luontevaa verrata osa-aikaeläkeläisten ammatti­rakennetta muiden 58–67-vuotiaiden työllisten ammatti­rakenteeseen.

Kaikissa ammateissa tai työpaikoissa ei pystytä järjestämään työtä osa-aikaeläkeläiselle. Tämä vaikuttaa osa-aikaeläkeläisten ammatti­jakaumaan.

58–67-vuotiaista työllisistä, jotka eivät olleet eläkkeellä, työskenteli erilaisina asiantuntijoina alle 40 prosenttia. Osa-aikaeläkeläisistä puolet teki töitä asiantuntijoina. Heille siis osa-aikaeläke näyttäisi olevan pätevä vaihtoehto vanhuus­eläkkeelle siirtymiselle ja sen jälkeiselle työnteon jatkamiselle osa-aikaisesti.

Osa-aikaeläkkeitä oli muita ammattiryhmiä vähemmän johtajien, maanviljelijöiden sekä prosessi-, kuljetus- ja rakennus­työntekijöiden joukossa. Kenties juuri näissä ammateissa on vähäisemmät mahdollisuudet osa-aikatyöhön kuin asiantuntijoilla. (Vrt. kuvio 1; taulukko 2.)

Joka kymmenes osa-aikaeläkeläinen työskenteli liike-elämän ja hallinnon erityis­asiantuntijana. Toiseksi eniten heitä oli opettajina (8 %) ja lähes yhtä paljon hoiva­palveluiden ja terveyden­huollon ammateissa.

Opettajan ammatti oli 63 vuotta täyttäneiden osa-aikaeläkeläisten yleisin ammatti. Alle 63-vuotiaiden joukossa opettajan ammatti oli harvinaisempi.

Osa-aikaeläkettä saavista naisista 14 prosenttia oli hoiva­palvelun ja terveyden­huollon työntekijöitä. Lähes yhtä suuri joukko naisia (13 %) oli liike-elämän ja hallinnon asiantuntijoina. Seuraavina olivat siivoojien ja opettajien ammattiryhmät.

Miesten tyypillisiä ammatteja olivat puolestaan konepaja- ja valimo­työntekijät (9 %), opettajat (8 %) sekä luonnon­tieteiden ja tekniikan asiantuntijat ja erityis­asiantuntijat (yhteensä 16 %).

Työkyvyttömyyseläkeläiset useimmiten palvelu- tai myyntitehtävissä

Aineistossa työkyvyttömyys­eläkeläisiä oli 45 000, joista 57 prosenttia oli 55–62-vuotiaita ja 36 prosenttia 30–54-vuotiaita. Työkyvyttömyys­eläkettä saavien tarkastelun rajaaminen 30–62-vuotiaisiin on perusteltua, koska 63 vuotta täyttäneille ei enää myönnetä työkyvyttömyys­eläkettä ja alle 30-vuotiaiden määrä on pieni.

Palvelu- ja myyntityöntekijöinä työskenteli työkyvyttömyys­eläkeläisistä työllisistä lähes joka neljäs (24 %), kun muilla työllisillä vastaava osuus oli 13 prosenttia (vrt. kuvio 1). Yleisin ammatti työkyvyttömyys­eläkkeen rinnalla oli hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijä (13 %, naisista 20 %) ja toiseksi yleisin siivooja tai kotiapulainen (8 %, naisista 12 %).

Työkyvyttömyys­eläkkeellä työskentelevien miesten yleisin ammatti oli kuljetustyöntekijä (12 %).

Korkean koulutustason vaativissa tehtävissä (johtajat, erityisasiantuntijat ja asiantuntijat) työkyvyttömyys­eläkkeellä työskenteleviä oli verraten vähän. Työkyvyttömyys­eläkkeen rinnalla työskentelevistä johtajia, erityis­asiantuntijoita tai asiantuntijoita oli 26 prosenttia. Muiden saman ikäisten (30–62-vuotiaat) työllisten kohdalla osuus oli 43 prosenttia.

Työntekoon eläkeiässä vaikuttavat monet tekijät

Työssä käyvistä eläkeläisistä oli vanhuus­eläkkeellä 34 prosenttia ja työkyvyttömyys­eläkkeellä 35 prosenttia. Osa-aikaeläkettä heistä sai 29 prosenttia. Muita eläkkeitä oli vähän.

Eläkkeellä töitä tekevien ammatti­rakenne ei poikkea merkittävästi kaikkien työllisten ammatti­rakenteesta, mutta joitakin eroja löytyi.

Kun verrataan työllisiä vanhuus­eläkeläisiä ja samanikäisiä ilman eläkettä työssä jatkavia, havaitaan, että asiantuntija­tehtävissä jatketaan työntekoa useammin ilman eläkettä kuin työntekijä­tason tehtävissä. Vanhuus­eläkkeen rinnalla tehdään töitä ammateissa, jotka kenties taipuvat helposti osa-aikaiseen työhön.

Osa-aikainen työskentely eläkkeellä sopii joihinkin fyysisesti raskaisiin töihin, koska osa-aikatyön rasittavuus on kokoaikaista työtä vähäisempi. Kuitenkin riski joutua työkyvyttömyys­eläkkeelle jo ennen vanhuuseläke­ikää on työntekijä­ammateissa suurempi kuin asiantuntija-ammateissa (Pensola ym. 2010).

Vanhuuseläkkeellä työskentelevien eläketaso on selvästi keskimääräistä työeläkettä korkeampi, mikä viittaa siihen, että eläkkeen niukkuus ei ole pääasiallinen työnteon kannustin. Valtaosalle vanhuus­eläkeläisistä työnteko lienee ennen kaikkea omasta halusta ja motivaatiosta lähtevää. Toki joukossa on myös henkilöitä, joille työ eläkkeen rinnalla tuo merkittävän ja tarpeellisen lisäansion. (Eläkkeellä ja työssä 2014).

Työkyvyttömyyseläkeläiset työskentelivät muita useammin työntekijä­ammateissa: osuus oli 69 prosenttia, kun se muiden saman ikäisten (30–62-vuotiaat) joukossa oli 53 prosenttia.

Tulos ei yllätä, kun tiedetään, että asiantuntijoiden keskimääräinen eläköitymis­ikä on korkeampi kuin työntekijä­ammateissa toimivien. Työntekijä­ammateista siirrytäänkin muita useammin vanhuus­eläkkeelle työkyvyttömyys­eläkkeen tai työttömyyden kautta (Järnefelt ym. 2014).

Osa-aikaeläkettä saavat poikkesivat vanhuuseläkkeen­saajista ammattien suhteen. Osa-aikaeläkeläiset työskentelivät usein asiantuntija-ammateissa – puolet osa-aikaeläkeläisistä oli eri tason asian­tuntijoita.

Työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla työskentelevät olivat osa-aikaeläkeläisten peili­kuva; he työskentelivät harvemmin asiantuntija­tehtävissä ja useammin työntekijä­ammateissa.

Topias Pyykkönen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä ja Jari Kannisto on kehityspäällikkö Eläketurvakeskuksen suunnitteluosastolla.

Lähteet:

Eläkkeellä ja työssä 2014. Tilastoraportti eläkeläisten työnteosta vuosina 2007 – 2012. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 06/2014. Eläketurvakeskus.

Järnefelt, Noora & Nivalainen, Satu & Salokangas, Sampsa & Uusitalo, Hannu 2014. Sosioekonomiset erot – työurat, eläkkeelle siirtyminen ja eläkejärjestelmä. Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2014. Eläketurvakeskus.

Pensola, Tiina & Gould, Raija & Polvinen, Anu 2010. Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet. Masennukseen, muihin mielenterveyden häiriöihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:16.

Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.


Artikkelin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäynti­tilaston aineistoon vuosilta 2010–2012. Aineisto koostuu 2,7 miljoonasta 18–74-vuotiaasta työllisestä, joista 126 000 sai myös eläkettä.

Jokaiselle työlliselle etsittiin viimeisimmät tiedot ammatista ja saaduista eläkkeistä. Yksittäinen henkilö on aineistossa vain kerran.

Työlliset eläkkeen­saajat jakautuvat kolmeen ryhmään: vanhuus­eläkeläiset (34 %), osa-aikaeläkeläiset (29 %) ja työkyvyttömyys­eläkeläiset (36 %).

Tässä aineistossa eläkeläinen ei tule työlliseksi omaishoito­sopimuksen tai luottamus­toimen perusteella.

 


Sivun alkuun >>

Kommentit (0 kommenttia)